KORNEAN DYSTROFIAT

KORNEAN DYSTROFIAT

Corneal dystrophy, CD eli sarveiskalvon aineenvaihduntasairaus on usealla rodulla perinnölliseksi epäilty tai todettu sairaus. Osalla roduista sarveiskalvoon ilmaantuu paikallinen, pinnallinen tai sarveiskalvon keskiosassa sijaitseva, näköä usein haittaamaton hento samea alue (epiteliaalinen / stromaalinen dystrofia). Muutos (joka usein sis. rasvahappokiteitä, kolesterolia) voi olla kimalteleva tai vaalea, joskus hyvin hennolti erotettava, toisinaan hyvin selvä paljaalla silmällä todettava. Vaikka muutos on pääsääntöisesti harmiton se voi paksuuntua ja mineralisoitua ja ”rapautua” eli haavautua pinnaltaan, jolloin se aiheuttaa kipua ja voi olla hyvin hitaasti paraneva. Tällöin silmä toki oireilee: punoittaa, vuotaa ja siristää ja vaatii hoitoa. 

Osalla potilaista pinnalliset dystrofiat voivat liittyä hormonaalisiin muutoksiin, osalla muutokset alkavat erityisesti esim sukupuolihormonien muutosten yhteydessä esim tiineyden jälkeen. 

Osalla potilaista on syytä epäillä että poikkeuksellinen dieetin rasvahappolisä voi laukaista muutosten kehittymisen. 

Muutokset usein vanhemmiten hitaasti hälvenevät. 

Joillakin roduilla sarveiskalvon syvin osa sairastuu (endoteliaalinen dystrofia), jolloin muutos on usein etenevä ja johtaa lopulta näkökyvyn heikkenemiseen. Sarveiskalvon sisimmän kerroksen ”nestepumppu” ei toimi normaalisti, ja sarveiskalvon alkaa kertymä nestettä ja se paksuuntuu. Oireina havaitaan tällöin alkuun usein paikallinen sameus silmän sarveiskalvolla (usein yläosassa / korvanpuoleisessa reunassa), alue voi olla metallimaisesti kiiltävä tai siinä voi olla siniharmaa tai hieman maitomainen kajo. Tilaan ei liity yleensä muita silmän tulehdusoireita kuten punoitusta tai lisääntynyttä silmävuotoa. Muutos alkaa usein samalla tavalla molemmissa silmissä, mutta ei välttämättä samanaikaisesti. Myöhemmin silmän sarveiskalvon rakenteen muutokset voivat johtaa kivuliaiden ja huonosti paranevien sarveiskalvohaavaumien syntymiseen. Sairauteen käytetään nestettä poistavaa suolavoidetta, mutta osalla voiteen teho voi olla heikko. Mikäli todetaan toistuvia sarveiskalvon haavautumisia ja kipua, voidaan kirurgisesti ommella sarveiskalvolle reunoilta laajahkot sidekalvosiirteet, joiden tehtävä on imuroida nestettä pois jotta sarveiskalvon keskusta säilyisi mahdollisimman pitkään ehyenä ja kirkkaana. Mikäli em ei ole mahdollista, tehdään sarveiskalvon pinnan nk termokeratoplastia, jossa sarveiskalvon pinta elektrokiurgisesti ”poltetaan” ja arpeutetaan kiinni, jotta haavaumat ei uusi. Tämän toimenpiteen jälkeen potilaan silmä on usein merkittävästi arpeutunut ja näkökyky voi olla pysyvästi menetetty. Tavoite kaikille em toimenpiteillä on että silmä ei ole kipeä.

Tehokkain hoito olisi siirtää sairastuneen sarveiskalvon tilalle terve sarveiskalvo, mikä toimenpiteenä on vaativa ja sopivan sarveiskalvon luovuttajan löytäminen työlästä. Endoteelidystrofia -diagnoosin saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Sari Jalomäki

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, silmätarkastuseläinlääkäri

Malmin Eläinklinikka Apex, Silmäcenter

Kirkonkyläntie 15

00700 Helsinki

www.apexvet.fi

silmaelainlaakari.blogspot.com

Gonioskopia eli kammiokuman tähystys -löydösten arvosteluperusteet

Glaukooma eli silmänpainetauti on monella rodulla perinnölliseksi oletettu silmäsairaus. Perinnöllistä (primaaria) glaukoomaa sairastavalla koiralla silmän sarveiskalvon ja värikalvon kulmaus (nk. kammiokulma) on rakenteeltaan usein poikkeava. Kammiokulmassa sijaitseva kampamainen rakenne eli niin kutsuttu pektinaattiligamentti on poikkeava ja / tai kammiokulma on madaltunut. Rakenteen poikkeama voi kehittyä iän myötä.

Silmän sisällä tuotettu neste ei poistu poikkeavan kammiokulman kautta normaalisti ja silmänpaine nousee. Tila on kivulias, lääkitykseen usein heikosti vastaava ja johtaa usein sokeuteen. 

Kammiokulman tähystyksessä eli gonioskopiassa arvioidaan kammiokulman rakennetta. Gonioskopia voidaan tehdä osana virallista silmätarkastusta tai erillisenä lisätutkimuksena. ECVO:n ohjeistuksen mukaisesti vain virallisen silmätarkastuksen yhteydessä tehdyn gonioskopiatutkimuksen tulos tallennetaan virallisena.  

Löydösten arvostelua on selvennetty aiempaan verrattuna. Aiemmin käytetty nimike PLD eli pektinaattiligamenttidysplasia on jatkossa ICAA eli 'kammiokulman epänormaali rakenne' (ICAA = iridocorneal angle abnormality). 

Jatkossa silmätarkastuseläinlääkäri ottaa virallisessa gonioskopiatutkimuksessa kantaa siihen, onko kammiokulman rakenne normaali (tulos: 'terve') vai onko kammiokulma rakenteeltaan ja/tai leveydeltään epänormaali (tulos: 'todettu'). 

Aiemmin otettiin kantaa ainoastaan kammiokulman pektinaattiligamentin rakenteeseen (ligamentin epänormaaleja löydöksiä ovat 'fibrae latae', 'lamina' ja 'occlusio'). Jatkossa otetaan kantaa lisäksi kammiokulman leveyteen (ICA iridocorneal angle width). Mikäli kammiokulman leveys on poikkeava, merkitään sen leveys (ahdas tai sulkeutunut). Kaventunut kammiokulma liittyy olennaisesti riskiin sairastua glaukoomaan. 

Jos silmätarkastuseläinlääkäri toteaa silmätarkastuskaavakkeessa tulososiossa kammiokulman epänormaalin rakenteen, hän ottaa vielä kantaa siihen, onko tulos sairauden suhteen lievä, kohtalainen vai vakava. 

Gonioskopiatulos on siis jatkossa kokonaisvaltaisempi ja informoivampi.

Silmätarkastuslomake muuttuu gonioskopiatuloksen suhteen. Vanhoja kaavakkeita voidaan kuitenkin edelleen käyttää. Jos silmätarkastuseläinlääkärillä on vielä käytössä vanhanmallinen kaavake, kaavakkeesta yliviivataan seuraavat laatikot, eli niitä ei enää täytetä:

·      AVOIN

·      fibrae latae

·      lamina

·      occlusio.

Jos koiran silmätarkastustuloksena on 'todettu', laitetaan kuvaileviin kommentteihin: "Silmäsairaus no. 8", sekä lisätään sairauden vakavuusaste: lievä, kohtalainen tai vakava. 

Tutkija kirjaa gonioskopiatulokset löydösten (pektinaattiligamentin ja kammiokulman leveyden mahdolliset poikkeamat) mukaan jatkossa seuraavasti: 

Pektinaattiligamentin poikkeama (PLA): 

FL (fibrae latae) 0-50 %: TERVE
FL > 50 % ja / tai LA (laminae) < 25% : TODETTU aste LIEVÄ
LA 25-50%: TODETTU, aste KOHTALAINEN
LA > 50 %: TODETTU, aste VAKAVA 

Kammiokulma (ICA): 

- ahdas: TODETTU, aste KOHTALAINEN
- sulkeutunut: TODETTU, aste VAKAVA 

Mikäli kammiokulma on avoin (normaali,) siihen ei oteta erikseen kantaa.
Vakavin löydöksistä määrää kirjattavan gonioskopiatuloksen. 

Esimerkiksi, jos koiralla on alle 50% fibrae latae -muutoksia, mutta kammiokulma on ahdas, tulos ICAA on TODETTU, aste KOHTALAINEN. Jos koiralla on yli 50% fibrae latae–muutoksia mutta kammiokulma on avoin, tulos ICAA on TODETTU, aste LIEVÄ. 

Aiemmat niin kutsutut avoimet PLD eli pektinaattiligamenttidysplasia -tulokset voidaan luokitella nykyohjeistuksen mukaan terveiksi. 

Jatkossa koiran omistaja ja kasvattaja saa tulos -osiosta tarvitsemansa tiedon koiran kammiokulman tilasta. Kommenttiosio on lähinnä tutkijoiden käyttöön. Vanhaa kaavaketta käytettäessä kommenttiosiosta löytyy todetun sairauden vakavuusaste. 

Kammiokulman tila kehittyy iän myötä. ECVO suosittelee gonioskopia-tutkimuksen tekoa 1,4 ja 7 vuotiaana (3 vuoden välein). 

Jos glaukoomatutkimuksessa todetaan lievä tai kohtalainen kammiokulman epänormaali rakenne, suositellaan, että mikäli koiraa kuitenkin käytetään jalostukseen, tulisi parituskumppanin olla gonioskopiatutkittu ja terve. Jos muutokset on merkitty vakavaksi, ei koiraa pidä käyttää jalostukseen glaukoomariskin takia. 

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Suomen Kennelliiton silmäsairaustyöryhmän jäsen

Malmin Eläinklinikka Apex

Kirkonkyläntie 15

00700 Helsinki

www.evidensia.fi

Kissan herpesvirus -1 (FHV-1)

KISSAN HERPESVIRUS -1, (FHV-1)

Kissan herpesvirus-1 (Feline herpesvirus-1, FHV-1) on maailmanlaajuisesti kissan sidekalvotulehduksen ja sarveiskalvotulehduksen yleisin syy. FHV-1 aiheuttaa myös ylempien hengitysteiden tulehdusta. 

FHV-1 tarttuu kissasta toiseen nenäontelon, suun ja silmän eritteiden kautta sekä ihmisen välityksellä. Itämisaika tartunnasta sairastumiseen on 2-6 vrk ja akuutti tauti kestää 1-2 viikkoa. Kissa erittää virusta 1-3 viikkoa altistumisen jälkeen. FHV-1 on herkkä kuivuudelle ja suurimmalle osalle tavallisimmista desinfektioaineista. FHV-1 ei tartu ihmiseen.

          FHV-1 aiheuttaa muiden alfaherpesvirusten tapaan piileviä eli latentteja infektioita. Virus piiloutuu ei-aktiivisessa muodossa hermoganglioihin, jolloin kissa on oireeton. Emältä saadut vasta-aineet suojaavat vastasyntyneitä 2-10 viikon ajan, mutta eivät välttämättä anna riittävää suojaa latenttia, oireetonta infektiota vastaan. Sairastetusta taudista jää heikko vasta-ainesuoja. Markkinoilla olevat rokotteet eivät estä sairastumista, vaan ainoastaan lieventävät taudin – silloinkin lähinnä ensimmäisen nk. primaari-infektion vakavuutta. Rokotteilla ei ole todettu tehoa latenttiin infektioon. Kliinisten oireiden on todettu lisääntyvän käytettäessä elävää heikennettyä rokotetta FHV-1- infektoituneelle potilaalle. Kortisonilääkitys, muut sairaudet, leikkaukset, synnytys sekä imetys voivat saada aikaan oireiden puhkeamisen.

Kliiniset oireet

Primaari-infektio ilmenee tyypillisesti nuorilla kissoilla tai kissanpennuilla uneliaisuutena, kuumeena, syömättömyytenä, nuhana, yskänä, nenä- ja silmävuotona. FHV-1-infektio rajoittuu yleensä ylempiin hengitysteihin sekä silmiin. Infektoituneilla kissanpennuilla kuolleisuus tautiin lähentelee 70 prosenttia - kaikkia altistuneita kissoja kohti kuolleisuus on kuitenkin alhainen. Yleensä primaari-infektio on itsestään rajoittuva ja kissa toipuu ilman vakavia seuraamuksia. 

Jopa yli 90 % kissoista on voinut altistua jossain elämänsä vaiheessa virukselle. Noin 80 % infektoituneista kissoista jää viruksen kantajiksi primaari-infektion jälkeen ja 30 % niistä erittää virusta ajoittain. Osa kissoista siis kehittää toistuvia, muutamasta päivästä jopa useisiin viikkoihin kestäviä FHV-1-episodeja, jolloin oireina voi olla nuhaisuutta, sidekalvon tulehdusta ja sarveiskalvon tulehdusta ja / tai haavautumista. Silmäoireet voivat tällöin olla vain toispuoleisia. 

          Sidekalvon tulehduksen ja sarveiskalvon tulehduksen lisäksi FHV-1-infektioon voi liittyä myös muita silmäoireita kuten vastasyntyneen silmätulehdusta, silmän sidekalvon liimautumista itseensä tai sarveiskalvoon, kuivasilmäisyyttä, sarveiskalvon syvempien kerrosten tulehdusta, sarveiskalvon nk. eosinofiilistä tulehdusta, sarveiskalvon kuolioitumista eli sekvesterimuodostusta, pinnallisia ei-parantuvia karttamaisia sarveiskalvohaavaumia, luomen sisäänpäin kiertymistä sekä värikalvon tulehdusta.Sidekalvotulehduksen jälkeen voi myös esiintyä kroonista kyynelvuotoa, joka yleensä johtuu kyynelkanava-aukkojen tai -tiehyiden kaventumisesta tai tukkeutumisesta.  

Diagnostiikka

          FHV-1-infektiota epäiltäessä on tärkeää tehdä täydellinen silmätutkimus. Kissanpentujen primaari FHV-1-infektio pystytään usein diagnosoimaan silmä- ja mahdollisten hengitystieoireiden perusteella. Vanhemmilla kissoilla diagnosointi on vaikeampaa pelkästään kliinisten oireiden perusteella. Kissalla, jolla on ajoittaista nuhaa ja sarveiskalvohaavaumia, on hyvin todennäköisesti krooninen FHV-1-infektio. 

Potilaan historia ja kliiniset oireet ovat tärkeimmät huomioon otettavat seikat diagnosoitaessa FHV-1-infektiota. Muut FHV-1-infektion diagnosoimiseen käytetyt menetelmät (solunäytteet, viruseristys, immunofluoresenssi) ovat käyttökelpoisia lähinnä akuuteissa FHV-1-infektioissa. Serologisen testin (vasta-aineiden määritys verestä) tulokseen vaikuttavat aiemmat infektiot sekä rokotusten aiheuttamat vasta-aineet. PCR - tekniikka on luotettava moderniin molekyylitekniikkaan perustuva menetelmä, jossa viruksen geenin molekyylin DNA monistetaan,  jolloin virus voidaan helpommin tunnistaa hyvin niukoistakin näytteistä. Viruksen luonteesta johtuen (latentit infektiot) voidaan kuitenkin saada positiivisia tuloksia oireettomista kissoista. Toisaalta näytteenottotavasta riippuen näytteeseen tulevien viruspartikkelien määrä voi olla riittämätön, jolloin voidaan saada virheellisesti negatiivisia tuloksia. Lisäksi on todettu, että kliinisten näytteiden tutkimustuloksissa on suuria eroja riippuen laboratorion valitsemasta PCR-tutkimusmenetelmästä. 

 On tärkeää sulkea pois vastaavia kliinisiä oireita aiheuttavat muut taudinaiheuttajat. Tämä voidaan tehdä sidekalvolta ja sarveiskalvolta otettujen solunäytteiden ja PCR-tekniikalla tehtyjen tutkimusten avulla esimerkiksi Chlamydophila felis-infektion varalta. 

Kissan herpesvirusinfektiota tulee aina epäillä ensisijaisesti kissan sidekalvon ja sarveiskalvon tulehduksen aiheuttajaksi, mikäli muita syitä ei ole todettavissa, sillä FHV-1-infektio on erittäin yleinen kissalla. 

Hoito

Silmien ja nenän eritteet tulisi puhdistaa säännöllisesti useita kertoja päivässä esimerkiksi keittosuolaliuoksen avulla. Tarvittaessa toissijaisten bakteeri-infektioiden hoitoon käytetään erityisesti Chlamydophila- ja Mycoplasma felis – mikrobeihin tehoavia paikallisvalmisteita.

Potilailla, joilla on sidekalvon liimautumista, vakava tai toistuva sidekalvon tulehdus, sarveiskalvon haavaumia tai sarveiskalvon tulehdusta, käytetään paikallisia tai suun kautta annettavia antiviraalisia lääkkeitä, lysiiniä sekä anti-inflammatorista terapiaa. Paikallisista antiviraalisista lääkkeistä käytetään trifluridiinia tai sidofoviiriä. Annostelu on 2-4 krt/pv yleensä 3-4 viikon ajan. Suun kautta annetaan famsikloviiriä 40-90 mg /kg  kaksi (-kolme) kertaa päivässä 10-30 pv ajan. Suun kautta annettavan L-lysiinin käyttö perustuu lysiinin kykyyn estää FHV-1-viruksen jakautumista. Lysiinin syöttäminen (pennuille 250 mg, aikuisille 500 mg kahdesti vuorokaudessa) voi lieventää FHV-1-viruksen aiheuttamaa sidekalvon tulehduksen vakavuutta sekä voi ennaltaehkäistä oireiden uusiutumisia. 

Antiviraalisten lääkkeiden, antibioottien ja muun edellä mainitun hoidon lisäksi kissanpentujen vakavissa FHV-1-infektioissa sidekalvon kiinnikkeet tulee mekaanisesti poistaa, jottei niistä tulisi pysyviä. Vanhemmilla kissoilla esiintyvien sarveiskalvon haavaumien pinnallisten irtoavien reunojen mekaaninen poisto edistää haavaumien paranemista sekä vähentää paikallisesti viruspartikkelien määrää. Stressitekijöiden minimoiminen ehkäisee oireiden uusiutumisia. 

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Malmin Eläinklinikka Apex, Silmäcenter

Kirkonkyläntie 15

00700 Helsinki

www.apexvet.fi

Linssiluksaatio ja sen kirurginen hoito

LINSSILUKSAATIO JA SEN KIRURGINEN HOITO

Linssiluksaatio eli linssin sijoiltaanmeno johtuu linssin ripustinsäikeiden perinnöllisestä heikkoudesta. Sairaus ilmenee yleensä 2-6 v iässä. Sairaus on tyypillinen terrieriroduilla, mutta esiintyy myös monella muulla rodulla.

Alkuun linssi subluksoituu eli irtoaa pois paikaltaan vain osittain mutta lopulta luksoituu eli irtoaa pois paikaltaan kokonaan. Yleensä molempien silmien linssi luksoituu, mutta ei välttämättä samaan aikaan. Osin tai kokonaan irtautunut linssi aiheuttaa mikrotraumaa silmän sisäisille rakenteille, mikä osaltaan aiheuttaa ja ylläpitää silmän sisäistä tulehdusreaktiota. Luksoitunut linssi voi vaeltaa silmän sisällä pupilliaukon läpi silmän etukammiotilaan estäen silmän sisäisen nestekierron jolloin silmänpaine yleensä nousee. Tila on tällöin kivulias ja jatkuessaan johtaa verkkokalvon ja näköhermon vakaviin vaurioihin ja siten näkökyvyn pysyvään menetykseen. Nopea leikkaushoito (luksoituneen linssin poisto) on tällöin tarpeen, lopputuloksena on kuitenkin ennusteeltaan ja näkökyvyltään heikentynyt silmä.

Nykyään linssi pyritään leikkaamaan jo subluksaatiovaiheessa, jolloin ripustinsäikeet eivät ole rappeutuneet kokonaan, eikä liikkuva linssi ole ehtinyt aiheuttaa mikrotraumaa silmän sisällä. Linssikapselin verhoama linssi tyhjennetään ensin linssikapselin etuosaan tehdyn aukon kautta fakoemulsifikaatiomenetelmällä, jonka jälkeen kapseli poistetaan leikkauksessa käytetyn pienen (3-4 mm) sarveiskalvon leikkaushaavan kautta. Tällä tavoin säästytään pitkän leikkaushaavan tekemiseltä ja voidaan paremmin ylläpitää silmän normaali silmänpaine leikkauksen ajan. Leikkausaika on lyhyt ja leikkauksen aikana aiheutettu silmän sisäinen trauma minimaalista. Subluksoituneen linssin fakoemulsifikaatioleikkaushoito on ennusteeltaan parempi kuin kokonaan luksoituneen linssin poistoleikkaus. Myöhemmin ilmenevien komplikaatioiden (silmänpainetauti, verkkokalvoirtaumat) määrä on tutkitusti vähäisempi kuin kokonaan luksoituneen linssin poistoleikkauksessa. Näkökyky on leikkauksen jälkeen normaalia heikompi linssin taittovoimakkuuden menettämisen myötä.

Keinolinssien käyttö tänä päivänä koirien harmaakaihileikkauksissa on yleistä. Keinolinssin myötä kaihileikatun silmän taittovoimakkuus säilyy entisellään. Kaihipotilaille keinolinssi laitetaan linssikapselin sisään. Totaali linssiluksaatiopotilaille leikkaushoidon jälkeen ei voida käyttää perinteisiä keinolinssejä linssikapselin puuttumisen takia.  Linssin taittovoimakkuuden menettämisen myötä koirapotilaan näkökyky on heikentynyt, mutta potilas pärjää hyvin ilman keinolinssiä. 

Mikäli linssi on alle 180 ° sijoiltaan, voidaan linssin sisältö tyhjentää fakoemulsifikaatiotekniikalla, linssikapseli jää tällöin paikalleen ja sen sisään voidaan laittaa linssikapselin jänniterengas (Capsular Tension Ring, CTR) sekä harmaakaihileikkauksissa käytettävä keinolinssi, jolloin silmän taittovoimakkuus säilyy normaalina. Jänniterengas ”stabiloi” linssiä eli pingottaa kapselin paikalleen (vrt pyörän pinnat).  Keinolinssin myötä linssi on kevyt ja muodoltaan litteä, mikä osaltaan vähentää liikkuvan linssin aiheuttamaa traumaa ja siten hidastaa / estää lopullista sijoiltaan menoa. 

Erityinen värikalvon taakse ommeltava keinolinssi (SIOLF linssi) voidaan laittaa potilaille, joilla linssi on irronnut kokonaan tai yli 180°. Tämän toimenpiteen tavoitteena on säilyttää taittovoimakkuus. Haittana on linssien toistaiseksi epäkäytännöllinen muotoilu, toimenpiteen hankaluus ja siten kohonneet komplikaatioriskit. SIOLF linssien kehittyessä ja samaan aikaan sädekehälisäkkeen laseroinnin yleistyessä, ennuste ommeltavien linssien suhteen parantunee selvästi.

Jatkohoito ja –kontrollit ovat kuten harmaakaihileikkauksen jälkeen:

Seuraavat kontrollit ovat tavallisimmin leikkauksesta +1-2 pv, +7 pv, +21 pv, + 2 kk, + 6 kk, + 12 kk ja jatkossa 6-12 kk välein. 

Mikäli silmän / silmien tila on vakaa, potilaalla käytetään yleensä 4 viikon ajan (4 krt/pv) antibiootti + kortisoni -yhdistelmätippaa,  jonka jälkeen siirrytään asteittain pelkästään tulehduskipulääke-tipan käyttöön 12 kk ajaksi, jopa loppuiäksi, annostiheys kuitenkin tällöin yleensä vain 1-2 krt/pv. Lisäksi linssiluksaatiopotilailla käytetään usein, jopa toistaiseksi, painetta alentavia silmätippoja.

Jatkohoidon onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää jotta voimme kaikki olla tyytyväisiä lopputulokseen. Alla olevia ohjeita tulee seurata mahdollisimman tarkasti. Meihin tulee ottaa yhteyttä mikäli hoito ei syystä tai toisesta onnistu ohjeiden mukaan.

JATKOHOITO:

• Lepoa 4 viikon ajan: kytkettynä liikunta kävellen, vältettävä juoksemista, hyppäämistä, rajua leikkimistä, merkittävää pään ravistelua, isoja puruluita. Ei saa hengästyä. 

• Kauluria, joka kiinnitetään mieluiten valjaisiin (kaulapanta voi nostaa silmänpainetta), pidetään raapimisen ja hankaamisen estämiseksi yleensä n 2 viikon ajan. Tämä on hyvin tärkeää, jotta silmä saa rauhassa toipua leikkauksesta. Kauluria ei saa ottaa pois edes valvotusti, tällöin nopea hankaamisliike ei ole estettävissä ja vahingot voivat olla korvaamattomat. Potilas oppii melko nopeasti syömään ja juomaan kaulurin kanssa ja lakkaa törmäilemästä ovenpieliin jne. 

• Silmä voi erittää hieman normaalia enemmän kirkasta / värillistä (usein punertavaa / rusehtavaa / vaaleaa) eritettä ensimmäisen viikon ajan. Erite voidaan varovasti tarvittaessa pyyhkiä pois silmäkulmasta ja luomilta lämpimään puhtaaseen veteen tai keittosuolaan kastetun pumpulin / vanulapun / pehmeän puuvillaliinan avulla. Mikäli vuoto on runsasta, ottakaa yhteyttä klinikalle.

• Silmä voi punoittaa normaalia enemmän, mikä on tavallista leikkauksen jälkeen. Mikäli punoitus lisääntyy siihen verrattuna kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikalle.

• Leikatun silmän siristely ei ole epätavallista leikkauksen / silmätipan annon jälkeen. Mikäli siristely on jatkuvaa tai se lisääntyy siihen verrattuna kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikalle.

• Muita tarkasteltavia asioita: - sameus sarveiskalvolla (normaalisti kirkas läpinäkyvä silmän etummaisin osa), – kipu, - voimakas halu raapia / hangata silmää, - äkillinen sokeus. Mikäli em. oireita esiintyy, ottakaa yhteyttä klinikalle.

• Rasvaista ruokaa tulee välttää ensimmäisen 2 viikon ajan. Tulehtunut silmä voi tihkua veressä olevaa rasvaa etukammion puolelle ja aiheuttaa äkillisen silmän etukammionesteen samentumisen, tila on onneksi ohimenevä, mutta voi lisätä silmän sisäistä steriiliä tulehdusreaktiota.

• On hyvin tärkeää noudattaa annettuja ohjeita kontrollikäyntien suhteen. Kontrollikäyntien yhteydessä voimme todeta mahdolliset poikkeavat löydökset ja muuttaa tarvittaessa lääkityksiä hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Samoin on hyvin tärkeää noudattaa lääkitysohjeita, jotka saitte käynnin yhteydessä. Mikäli jokin lääke uhkaa loppua ennen seuraavaa kontrollikäyntiä, ottakaa yhteyttä klinikalle, jolloin uusimme reseptin jotta lääkitykseen ei tule tarpeettomia keskeytyksiä.

MUITA YLEISIÄ OHJEITA

Pitäkää vähintään 5 min tauko silmätippojen annostelun välissä, jotta niiden imeytyminen ei estyisi liian tiheän annostelun takia, kostuttavat tipat annetaan viimeisenä. Ottakaa kontrollikäynneille kaikki annetut silmätipat / suun kautta annettavat valmisteet mukaan, jotta voimme arvioida niiden lisätarpeen. Säilyttäkää lääkkeet pakkauksessa olevan ohjeen mukaan. Kertokaa meille, mikäli jokin annettava lääke mielestänne aiheuttaa sivuoireita (näitä voivat olla mm. tipan annon jälkeen voimakas punoitus / siristely / silmävuoto ja suun kautta annetun lääkkeen aiheuttamat ruoansulatuskanavan oireet: ruokahaluttomuus / oksentelu / ripuli).

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Malmin Eläinklinikka Apex, Silmäcenter

Kirkonkyläntie 15

00700 Helsinki

www.apexvet.fi

silmaelainlaakari.blogspot.com

Harmaakaihi eli katarakta ja sen kirurginen hoito

HARMAAKAIHI ELI KATARAKTA JA SEN KIRURGINEN HOITO

Harmaakaihi on nimitys linssin valoa läpipäästämättömälle tiiviydelle, joka voi olla etenevä aiheuttaen lopulta yksilön sokeutumisen. Syynä useimmiten on joko geneettinen alttius sairaudelle tai sokeritaudin aiheuttama tila. Muita syitä voivat olla verkkokalvon etenevä surkastuminen eli PRA, trauma tai sädehoito, joskaan viimeksi mainittua ei Suomessa juurikaan nähdä. 

Suuri osa geneettisistä ja kaikki diabetekseen liittyvät kaihit ovat eteneviä ja aiheuttavat ajan myötä yleensä potilaan näön menetyksen, mutta kaihi aiheuttaa ja ylläpitää myös silmän sisäistä suonikalvontulehdusta, joka aiheuttaa hoitamattomana kipua. Lisäksi kaihipotilailla on usein kyynelnesteen tuotto ja laatu normaalia heikompaa, minkä takia aloitetaan säilöntäaineettoman kostuttavien tippojen käyttö.

Potilas pyydetään ensiksi nk. kaihi-arviokäynnille.

Käynnin yhteydessä arvioidaan kaihileikkauksen sopivuutta potilaalle. Tällöin potilaalle tehdään täydellinen silmän yleistutkimus, silmän ultraäänitutkimus ja tarvittaessa ERG tutkimus. Näin arvioidaan mahdolliset taustalla olevat leikkaushoidon ennustetta heikentävät / poissulkevat tilat kuten PRA / muu verkkokalvon toiminnan vakava häiriö, mahdolliset verkkokalvon irtaumat sekä synnynnäiset vakavat PHTVL / PHPV -rakennejäänteet sikiökaudelta. 

Kliinisen yleistutkimuksen lisäksi arvioidaan tarvittaessa verinäytteiden avulla anestesialääkeaineiden turvallisuutta potilaalle. Mikäli potilaalla ei ole em. tutkimuksissa poikkeavia löydöksiä, aloitetaan silmän tulehdustilaa hillitsevä lääkitys + kostuttavien tippojen anto ja varataan leikkausaika. Lääkitys olisi hyvä olla aloitettu vähintään viikkoa ennen leikkaukseen tuloa. Muutama päivä ennen leikkausta aloitetaan lisälääkitykset (kortisonia sis. silmätipat) leikattavaan silmään ja aloitetaan suun kautta tulehduskipulääke (tai kortisoni).

Toimenpidepäivänä potilas tulee klinikalle aamulla, jolloin jatkamme leikkaukseen valmistavat lääkitykset protokollamme mukaan. Leikkaus tehdään aamupäivällä. Kaihileikkauksessa samentunut linssin sisältö poistetaan fakoemulsifikaatiomenetelmällä. Tällöin linssikapselin etuosaan tehdyn aukon kautta kapselin verhoama linssin sisältö pilkotaan pienemmäksi ultraäänienergian avulla ja imetään pois huuhtelunesteen mukana. Linssikapselin sisälle sen etuosaan tehdystä aukosta linssin tyhjennyksen jälkeen asetetaan keinolinssi parantamaan näkökykyä. Joissakin tapauksissa käytämme lisäksi linssikapselin jänniterengasta linssin stabiloimiseksi sekä jälkikaihin ennaltaehkäisemiseksi. Jälkikaihia, jota tulee jonkin verran lähes kaikille koirille, ei voida hoitaa, mutta sitä voidaan ennaltaehkäistä keinolinssin ja jänniterenkaan avulla sekä sen leviämistä voidaan estää takakapseliin tehtävän reiän avulla. Onneksi jälkikaihi harvoin aiheuttaa koiralle näkökykyyn ongelmia. Jos linssikapseli on vaurioitunut pahoin, keinolinssiä ei voida laittaa, tämä seikka ei kuitenkaan muuta jatkohoitoa millään tavoin (ilman keinolinssiäkin potilas saa kohtalaisen hyvän näkökyvyn takaisin).

Potilas jää tarkkailuun klinikallemme ja kotiutetaan iltapäivällä.

 

Seuraavat kontrollit ovat tavallisimmin leikkauksesta +1-2 pv, +7 pv, +21 pv, + 2 kk, + 6 kk, + 12 kk ja jatkossa 6-12 kk välein. 

Mikäli silmän / silmien tila on vakaa, potilaalla käytetään yleensä 4 viikon ajan (4 krt/pv) antibiootti + kortisoni -yhdistelmätippaa,  jonka jälkeen siirrytään asteittain pelkästään tulehduskipulääke-tipan käyttöön 12 kk ajaksi, jopa loppuiäksi, annostiheys kuitenkin tällöin yleensä vain 1-2 krt/pv. Painetta alentavat tipat annetaan tapauskohtaisesti, yleensä 2-3 krt/pv 1-3 kk ajan.

Jatkohoidon onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää jotta voimme kaikki olla tyytyväisiä lopputulokseen. Alla olevia ohjeita tulee seurata mahdollisimman tarkasti. Meihin tulee ottaa yhteyttä mikäli hoito ei syystä tai toisesta onnistu ohjeiden mukaan.

JATKOHOITO:

• Lepoa 4 viikon ajan: kytkettynä liikunta kävellen, vältettävä juoksemista, hyppäämistä, rajua leikkimistä, merkittävää pään ravistelua, isoja puruluita. Ei saa hengästyä. 

• Kauluria, joka kiinnitetään mieluiten valjaisiin (kaulapanta voi nostaa silmänpainetta), pidetään raapimisen ja hankaamisen estämiseksi yleensä n 2 viikon ajan. Tämä on hyvin tärkeää, jotta silmä saa rauhassa toipua leikkauksesta. Kauluria ei saa ottaa pois edes valvotusti, tällöin nopea hankaamisliike ei ole estettävissä ja vahingot voivat olla korvaamattomat. Potilas oppii melko nopeasti syömään ja juomaan kaulurin kanssa ja lakkaa törmäilemästä ovenpieliin jne. 

• Silmä voi erittää hieman normaalia enemmän kirkasta / värillistä (usein punertavaa / rusehtavaa / vaaleaa) eritettä ensimmäisen viikon ajan. Erite voidaan varovasti tarvittaessa pyyhkiä pois silmäkulmasta ja luomilta lämpimään puhtaaseen veteen tai keittosuolaan kastetun pumpulin / vanulapun / pehmeän puuvillaliinan avulla. Mikäli vuoto on runsasta, ottakaa yhteyttä klinikalle.

• Silmä voi punoittaa normaalia enemmän, mikä on tavallista leikkauksen jälkeen. Mikäli punoitus lisääntyy siihen verrattuna kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikalle.

• Leikatun silmän siristely ei ole epätavallista leikkauksen / silmätipan annon jälkeen. Mikäli siristely on jatkuvaa tai se lisääntyy siihen verrattuna kun potilas kotiutettiin, ottakaa yhteyttä klinikalle.

• Muita tarkasteltavia asioita: - sameus sarveiskalvolla (normaalisti kirkas läpinäkyvä silmän etummaisin osa), – kipu, - voimakas halu raapia / hangata silmää, - äkillinen sokeus. Mikäli em. oireita esiintyy, ottakaa yhteyttä klinikalle.

• Rasvaista ruokaa tulee välttää ensimmäisen 2 viikon ajan. Tulehtunut silmä voi tihkua veressä olevaa rasvaa etukammion puolelle ja aiheuttaa äkillisen silmän etukammionesteen samentumisen, tila on onneksi ohimenevä, mutta voi lisätä silmän sisäistä steriiliä tulehdusreaktiota.

• On hyvin tärkeää noudattaa annettuja ohjeita kontrollikäyntien suhteen. Kontrollikäyntien yhteydessä voimme todeta mahdolliset poikkeavat löydökset ja muuttaa tarvittaessa lääkityksiä hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Samoin on hyvin tärkeää noudattaa lääkitysohjeita, jotka saitte käynnin yhteydessä. Mikäli jokin lääke uhkaa loppua ennen seuraavaa kontrollikäyntiä, ottakaa yhteyttä klinikalle, jolloin uusimme reseptin jotta lääkitykseen ei tule tarpeettomia keskeytyksiä.

MUITA YLEISIÄ OHJEITA

Pitäkää vähintään 5 min tauko silmätippojen annostelun välissä, jotta niiden imeytyminen ei estyisi liian tiheän annostelun takia, kostuttavat tipat annetaan viimeisenä. Ottakaa kontrollikäynneille kaikki annetut silmätipat / suun kautta annettavat valmisteet mukaan, jotta voimme arvioida niiden lisätarpeen. Säilyttäkää lääkkeet pakkauksessa olevan ohjeen mukaan. Kertokaa meille, mikäli jokin annettava lääke mielestänne aiheuttaa sivuoireita (näitä voivat olla mm. tipan annon jälkeen voimakas punoitus / siristely / silmävuoto ja suun kautta annetun lääkkeen aiheuttamat ruoansulatuskanavan oireet: ruokahaluttomuus / oksentelu / ripuli).

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Malmin Eläinklinikka Apex, Silmäcenter

Kirkonkyläntie 15

00700 Helsinki

www.evidensia.fi

silmaelainlaakari.blogspot.com

Diabetes ja harmaakaihi koiralla

DIABETES JA HARMAAKAIHI KOIRALLA

Diabetes eli sokeritauti on hyvin yleinen hormonaalisairaus koirilla. Diabetes aiheuttaa suurimmalle osalle koirapotilaista ajan myötä harmaakaihin. Kissoilla diabetes ei aiheuta harmaakaihia. Diabetesta sairastavilla ihmisillä esiintyvää verkkokalvon rappeumaa ei tavata koirilla eikä kissoilla. 

Diabetekseen sairastuneella koiralla silmän sisäinen sokeripitoisuus on poikkeava. Näin tapahtuu, riippumatta siitä, onko lääkitys tasapainossa tai miten varhain lääkitys on aloitettu sairauden alkamisesta. Silmän sisäisen sokeriepätasapainon myötä linssin sisälle alkaa kertyä nestettä, minkä seurauksena linssi turpoaa ja sen sisälle kehittyy valoa läpipäästämättömiä tiivistymiä. Kehittyy harmaakaihi eli katarakta. Tiivistymät kasvavat ajan kuluessa johtaen lopulta linssin täydelliseen samentumiseen eli niin kutsuttuun totaalikataraktaan. Tällöin potilas ei enää näe silmällä. Muutokset voivat olla nopeita; jopa 24 h kuluessa diabeteksen alkamisesta kaihimuutos voi olla täydellinen ja potilas on sokeutunut. Jonkinasteisen kaihimuutoksen on todettu kehittyvän 80 % lla diabeetikoista viimeistään 1,5 vuoden sisällä sairauden alkamisesta. Muutokset ovat lopulta aina molemmissa silmissä, mutta muutokset voivat alkuun olla eriasteisia. 

Sen lisäksi, että potilas menettää, pahimmillaan jopa hyvin nopeasti, näkökykynsä, diabeetikon kaihimuutos ylläpitää silmän sisäistä tulehdusreaktiota nk. suonikalvon tulehdusta jo hyvin varhaisessa vaiheessa kaihimuutosten alettua. Linssin ympärillä oleva kapseli on kaihimuutosten takia muuttunut; se ”tihkuu” kaihiintuneen linssin sisältöä ympäristöönsä silmän sisällä. Tästä seuraa silmänsisäinen tulehdusreaktio, eräänlainen ”vierasesinereaktio”; silmä pyrkii puolustautumaan tulehdusreaktiota vastaan. Tämän tulehdusreaktion hillitseminen lääkityksen (yleensä silmätipat) avulla on ensisijaisen tärkeää, jotta voimme välttää muiden hankalampien toissijaisten ongelmien kehittymistä tulehdustilan pahetessa (kuten silmänpainetauti, verkkokalvon irtaumat jne). Lisäksi tulehtuneen silmän kyynelnesteen tuotto ja laatu heikkenee, siksi säilöntäaineettomien kostuttavien tippojen säännöllinen käyttö on aloitettava.

Kaihi sinänsä ei ole kivulias tila, sen kehittymistä ei voida estää, mutta varhain aloitetulla kontrolloidulla oikealla lääkityksellä voimme estää toissijaisten kivuliaiden ongelmien kehittymistä. Kaihi on silmän sisäistä tulehdusreaktiota ylläpitävä ”voima” ja sokeuttavana sairautena pahimmillaan merkittävä este potilaan täysipainoiselle elämälle. 

Tämä aiheuttaa useille potilaille (ja omistajille) eriasteisia ongelmia. Hoitona on samentuneen linssin leikkaushoito. Kaihileikkauksessa linssin samentunut sisältö poistetaan fakoemulsifikaatiomenetelmällä ja tilalle asetetaan yleensä keinolinssi. Tällä toimenpiteellä potilaan näkökyky saadaan säilytettyä, lisäksi tulehdusreaktiota ylläpitävä muutos saadaan hillittyä. Toimenpiteen jälkeen diabeetikoilla jatketaan tulehdusreaktiota rauhoittavaa lääkitystä (silmätippoja) ja kostuttavia tippoja usein eliniän. Kaihileikkaushoidon ennuste tänä päivänä on hyvä, potilasseurannassa 2 vuoden kuluttua leikkauksesta 85 %lla kaihileikatuista potilaista näkökyky on edelleen hyvä. 

On siis hyvin tärkeää, että diabeetikon silmät tutkitaan huolellisesti säännöllisin väliajoin, jotta voidaan arvioida silmän tilannetta, hoitovaihtoehtoja ja niiden ennustetta. Silmätutkimuksessa arvioidaan silmänpohja (jos vielä mahdollista), kaihin etenemisaste, silmänpaine, sarveiskalvon ja sidekalvon kunto sekä kyynelnesteen tuotto. Mitä varhaisemmin aloitettu silmän hoito (silmätipat ± leikkaushoito), sitä parempi ennuste. Uusien entistä parempien insuliini-hoitojen ja muun kehittyneen tukihoidon avulla diabetekseen sairastunut koira voi elää täysipainoisen onnellisen elämän jopa 10 v ajan. Silmän terveystilan säilyttäminen on arvokas osa kokonaishoitoa.

Katso myös artikkelit:

”Harmaakaihi eli katarakta ja sen kirurginen hoito”

”Elämä sokean lemmikin kanssa”

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Malmin Eläinklinikka Apex, Silmäcenter

Kirkonkyläntie 15

00700 Helsinki

www.apexvet.fi

silmaelainlaakari.blogspot.com

Vilkkuluomen ruston kiertymä

VILKKULUOMEN RUSTON KIERTYMÄ (EVERSIO/INVERSIO) 

Kolmannen silmäluomen eli vilkkuluomen sisällä on T-muotoinen rusto, jonka vertikaali osa voi kiertyä, jolloin koko vilkkuluomi taipuu. Sairaus on perinnölliseksi oletettu ja sitä esiintyy erityisesti suurilla koiraroduilla. Yleensä rusto kiertyy ulospäin (eversio). Syyksi epäillään ruston ulko- ja sisäpuolen kasvun eriaikaisuutta. Hoitona on kiertyneen ruston osan mikrokirurginen poisto / poltto, samalla voidaan taskuttaa vilkkuluomen tyvessä sijaitseva kyynelrauhanen (ks. cherry eye -artikkeli). 

Rusto voi myös taipua sisäänpäin sen horisontaaliosan päädyistä. Hoitona on tällöin tarvittaessa kiertyneiden osien kirurginen poisto / polttohoito. 

Mikäli vilkkuluomi on pitkään ollut rullalla, se on usein hyvin ärtynyt ja siksi on hyvä aloittaa tulehdusta rauhoittavat silmätipat muutama päivä ennen kirurgista hoitoa. Kirurgisen hoidon ennuste on hyvä. Toimenpide tehdään anestesiassa. Potilas pidetään paastolla (alle 6 kk ikäiset 5 h paasto, yli 6 kk ikäiset 10 h paasto) ennen vastaanotolle tuloa. Toimenpide on lyhytkestoinen ja tehdään 4 kk ja sitä vanhemmille potilaille. Alle 4 kk ikäisillä tilanne arvioidaan potilaskohtaisesti nuoreen ikään liittyvien anestesiakomplikaatioiden riskin takia. Jälkihoitona käytetään antibioottia ja kortisonia sisältäviä silmätippoja 2 viikon ajan. Kontrollia ei tarvita, ellei ongelmia esiinny. 

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Malmin Eläinklinikka Apex

Kirkonkyläntie 15

00700 Helsinki

www.evidensia.fi

Sarveiskalvon sekvesteri persialaisilla ja sen sukuisilla kissoilla

SARVEISKALVON SEKVESTERI PERSIALAISILLA JA SEN SUKUISILLA KISSOILLA

Sarveiskalvon sekvesteri on kissoilla esiintyvä sarveiskalvon krooninen, kuolioinen rappeumamuutos. Se ilmaantuu tyypillisesti 2-7 vuoden iässä. Sekvestereitä todetaan sukupuolesta riippumatta eniten pitkäkarvaisissa puhdasrotuisissa kissaroduissa, erityisesti persialaisilla.

Sekvesteri esiintyy persialaisilla usein molemmissa silmissä, mutta se voi ilmaantua eriaikaisesti. Tyypillinen löydös on sarveiskalvon keskellä tai sen läheisyydessä oleva pigmentoitunut ovaali tai pyöreä muutos. Pigmentoituminen voi olla vähäistä, jolloin muutos on vaivoin paljaalla silmällä erotettava, tai se voi olla musta, selvästi havaittava tarkkarajainen alue. Muutos voi olla kooltaan 2 mm – 10 mm. Se voi olla melko pinnallinen ja ohut, jolloin se ei välttämättä aiheuta kliinisiä oireita kissalle lainkaan. Muutoksen ollessa laaja ja sijaitessaan syvällä sarveiskalvossa, se aiheuttaa ja ylläpitää kipua ja sarveiskalvon tulehdusta. Sekvesteri aiheuttaa sarveiskalvon haavautumista ja haavautumiseen liittyvät toissijaiset mikrobi-infektiot voivat olla silmälle kohtalokkaita. Sekvesteri voi pysyä muuttumattomana ja oireettomana jopa vuosia, tai kehittyä ja edetä hyvin nopeasti muutaman päivän / viikkojen sisällä. 

Hoito perustuu kliinisiin oireisiin ja löydöksiin. Pinnalliset muutokset hoidetaan paikallisvalmistein usein antibioottikuurilla ja jatkuvalla esimerkiksi natriumhyaluronaattia ja dekspantenolia sisältävällä keinokyynelvalmisteella, tarvittaessa hyödynnetään terapeuttisia kontaktilinssejä. Syvemmät muutokset vaativat mikrokirurgista hoitoa, jolloin muutos poistetaan täydellisesti sarveiskalvosta ja haavauma paikataan sidekalvo- tai keinosiirteellä.

Sekvesteri kehittyy usein tuntemattomasta syystä. Liian avoimet luomiraot (lagophthalmos, tyypillinen lyhytkuonoisille kissaroduille), luomien sisäänpäin kiertymä (entropion) ja kyynelnesteen tuoton ja laadun heikkous voivat mm aiheuttaa sekvesterin kehittymisen. Mikä tahansa kroonisesti sarveiskalvon hyvinvointia heikentävä tekijä voi aiheuttaa kissalla sekvesterin kehittymisen. 

Persialaisilla esiintyy alaluomen nenänpuoleisen kulman entropionia, jolloin alaluomen karvat osuvat sarveiskalvon pintaan (mutta ei sarveiskalvon keskikohtaan, johon sekvesteri usein kehittyy). Persialaisilla on myös usein hieman liian avoimet luomiraot, mikä voisi myös selittää sekvesterin yleisyyden tässä rodussa. On kuitenkin paljon potilaita, joille sekvesteri kehittyy ilman merkittäviä silmän rakenneongelmia, sekä potilaita, joille silmän rakenneongelmista huolimatta ei sekvesteriä koskaan kehity. On siis hyvin todennäköistä, että persialaisilla on muusta, toistaiseksi tuntemattomasta syystä (geneettinen?) taipumus sekvesterin kehittymiseen. 

Sekvesterin geenitutkimus kissoilla

Kissan perimän kartoituksen valmistuminen on mahdollistanut kissan monipuolisen geneettisen tutkimisen, jonka avulla voidaan tunnistaa kissoista sairauksille altistavia geenejä. Kissojen geenitutkimusta (mm sekvesterin geneettisen taustan selvittämiseksi)tehdään Helsingin Yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen alaisuudessa. Geenitutkimuksen etenemiseksi tutkimusryhmä kerää verinäytteitä kissoista, joilla on todettu sekvesteri sekä terveiksi silmätutkituista yli 7-vuotiaista kissoista. Tutkimukseen kerätään näytteitä erityisesti persialaisista ja exoticeista.

Lisää tietoa aiheesta kissangeenit.fi

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Malmin Eläinklinikka Apex

Kirkonkyläntie 15

00700 Helsinki

www.evidensia.fi