KORNEAN DYSTROFIAT
Corneal dystrophy, CD eli sarveiskalvon aineenvaihduntasairaus on usealla rodulla perinnölliseksi epäilty tai todettu sairaus. Osalla roduista sarveiskalvoon ilmaantuu paikallinen, pinnallinen tai sarveiskalvon keskiosassa sijaitseva, näköä usein haittaamaton hento samea alue (epiteliaalinen / stromaalinen dystrofia). Muutos (joka usein sis. rasvahappokiteitä, kolesterolia) voi olla kimalteleva tai vaalea, joskus hyvin hennolti erotettava, toisinaan hyvin selvä paljaalla silmällä todettava. Vaikka muutos on pääsääntöisesti harmiton se voi paksuuntua ja mineralisoitua ja ”rapautua” eli haavautua pinnaltaan, jolloin se aiheuttaa kipua ja voi olla hyvin hitaasti paraneva. Tällöin silmä toki oireilee: punoittaa, vuotaa ja siristää ja vaatii hoitoa.
Osalla potilaista pinnalliset dystrofiat voivat liittyä hormonaalisiin muutoksiin, osalla muutokset alkavat erityisesti esim sukupuolihormonien muutosten yhteydessä esim tiineyden jälkeen.
Osalla potilaista on syytä epäillä että poikkeuksellinen dieetin rasvahappolisä voi laukaista muutosten kehittymisen.
Muutokset usein vanhemmiten hitaasti hälvenevät.
Joillakin roduilla sarveiskalvon syvin osa sairastuu (endoteliaalinen dystrofia), jolloin muutos on usein etenevä ja johtaa lopulta näkökyvyn heikkenemiseen. Sarveiskalvon sisimmän kerroksen ”nestepumppu” ei toimi normaalisti, ja sarveiskalvon alkaa kertymä nestettä ja se paksuuntuu. Oireina havaitaan tällöin alkuun usein paikallinen sameus silmän sarveiskalvolla (usein yläosassa / korvanpuoleisessa reunassa), alue voi olla metallimaisesti kiiltävä tai siinä voi olla siniharmaa tai hieman maitomainen kajo. Tilaan ei liity yleensä muita silmän tulehdusoireita kuten punoitusta tai lisääntynyttä silmävuotoa. Muutos alkaa usein samalla tavalla molemmissa silmissä, mutta ei välttämättä samanaikaisesti. Myöhemmin silmän sarveiskalvon rakenteen muutokset voivat johtaa kivuliaiden ja huonosti paranevien sarveiskalvohaavaumien syntymiseen. Sairauteen käytetään nestettä poistavaa suolavoidetta, mutta osalla voiteen teho voi olla heikko. Mikäli todetaan toistuvia sarveiskalvon haavautumisia ja kipua, voidaan kirurgisesti ommella sarveiskalvolle reunoilta laajahkot sidekalvosiirteet, joiden tehtävä on imuroida nestettä pois jotta sarveiskalvon keskusta säilyisi mahdollisimman pitkään ehyenä ja kirkkaana. Mikäli em ei ole mahdollista, tehdään sarveiskalvon pinnan nk termokeratoplastia, jossa sarveiskalvon pinta elektrokiurgisesti ”poltetaan” ja arpeutetaan kiinni, jotta haavaumat ei uusi. Tämän toimenpiteen jälkeen potilaan silmä on usein merkittävästi arpeutunut ja näkökyky voi olla pysyvästi menetetty. Tavoite kaikille em toimenpiteillä on että silmä ei ole kipeä.
Tehokkain hoito olisi siirtää sairastuneen sarveiskalvon tilalle terve sarveiskalvo, mikä toimenpiteenä on vaativa ja sopivan sarveiskalvon luovuttajan löytäminen työlästä. Endoteelidystrofia -diagnoosin saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen.
Sari Jalomäki
Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, silmätarkastuseläinlääkäri
Malmin Eläinklinikka Apex, Silmäcenter
Kirkonkyläntie 15
00700 Helsinki
silmaelainlaakari.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.