Tästä se alkaa

Tässä blogissa julkaisen artikkeleita eri silmäsairauksista, niiden hoidoista ja sairauksien mahdollisista vaikutuksista jalostukseen.
Juttuja saa kopioida, kunhan muistaa mainita mistä ne on lainattu ja kuka ne on kirjoittanut.

Toivottavasti tästä blogista löytyy apua teille kaikille pieneläinten silmäsairauksista kiinnostuneille.

Parhain terveisin

Sari Jalomäki, ELL
pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
silmätarkastuseläinlääkäri 

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

Elämä sokean lemmikin kanssa

ELÄMÄ SOKEAN LEMMIKIN KANSSA

Sokea lemmikki voi elää onnellista ja turvallista elämää, kunhan omistaja huomioi lemmikin ympäristössä tiettyjä seikkoja.
Eläimillä kuulo- ja hajuaisti ovat merkittävästi paremmin kehittyneet ja näkökyvyn merkitys ei ole niin suuri kuin meillä ihmisillä. Omistajan voi olla vaikeaa huomata, että lemmikki on sokea, koska tutussa ympäristössä lemmikin käyttäytyminen on lähes normaalia.

Seuraavassa on muutamia vinkkejä siitä, mitä sokean lemmikin ympäristössä tulee huomioida, jotta lemmikki ei loukkaa tarpeettomasti itseään ja voi siten elää onnellista ja turvallista elämää. 

1. Välttäkää muuttamasta tarpeettomasti eläimen ympäristöä.
Esimerkiksi huonekalujen siirtäminen paikasta toiseen tai muutto uuteen asuntoon voi  alkuun tuottaa ongelmia, jotka ajan kanssa kyllä voitetaan. Voitte nopeuttaa tottumista tutustuttamalla eläin ohjatusti uusiin asioihin. Joillekin eläimille uuden tai siirretyn huonekalun merkitseminen esim. hajulla voi olla riittävä apu väistää kohdetta loukkaamatta itseään. 

2. Älkää vaihtako ruoka- ja juomakuppien paikkaa tarpeettomasti

3. Opettakaa lemmikki ulkoilemaan aina kytkettynä, jotta ulkoilu sujuu turvallisesti. Käyttäkää jatkossa paljon ääntä apuna kutsuessanne, ohjatessanne lemmikkiä erityisesti kun haluatte lemmikin olevan varuillaan / hidastavan liikettä. 

4. Jos mahdollista, aidatkaa turvallinen ulkoilualue tai sisätila lemmikillenne missä kasvit, huonekalut yms. pysyvät paikoillaan. 

5. Mikäli on vaarana, että lemmikki putoaa portaikossa, laiturilta tai kuistilta tms., aidatkaa sellaiset alueet mahdollisuuksien mukaan tai estäkää muulla tavoin lemmikin pääsy vaarallisille alueille. 

6. Kannustakaa lemmikkiänne käyttämään muita aisteja korvaamaan menetetty näköaisti.
    a. hankkikaa leluja, jotka tuottavat ääntä tai tuoksuvat.
    b. merkatkaa huonekalut hajuilla, esim. laittamalla jotain hajustetta pöydänjalkoihin. Tällöin eläin tunnistaa hajun perusteella kohteen ja osaa väistää sitä.
    c. ottakaa uusi lemmikki vanhan kaveriksi. Tämä helpottaa sokean eläimen arkea: seuralaista on helpompi seurata kuulon ja hajun perusteella 

7. Mikäli lemmikin sokeuden syynä on silmiin liittyvä mahdollisesti etenevä tulehdusta ja kipua aiheuttava tila (kuten esim. silmänpainetauti tai pitkälle edennyt harmaakaihi), on silmät hyvä tarkistaa päivittäin punoituksen, siristelyn, hankaamisen, ylimääräisen vuodon, silmän suurenemisen yms. varalta. Siten tarpeetonta kipua aiheuttava tila saadaan hoitoon mahdollisimman nopeasti. 

8. Kannustakaa lemmikkiä ulkoiluun ja liikuntaan, näin voidaan välttää ylipainon kehittyminen, mikä puolestaan altistaa monille muille ongelmille. 

 9. Äkillisesti sokeutuva lemmikki voi olla alkuun pelokas, masentunut tai jopa aggressiivinen. Välttäkää tällaisessa tapauksessa lisäämästä eläimen pelkoa tai stressiä. Informoikaa kaikkia perheenjäseniä ja muita asianosaisia tilanteesta, erityisesti lapsia. Opettakaa kaikille miten eläintä lähestytään varoittamalla siitä äänen avulla etukäteen. 

Sokea lemmikki voi viettää onnellista elämää!

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

Cherry eye eli kirsikkasilmä

CHERRY EYE ELI KIRSIKKASILMÄ

Kolmannen silmäluomen eli vilkkuluomen tyvessä sijaitsevan kyynelrauhasen ”esiin pullahdus” on perinnölliseksi oletettu, usein nuorilla koirilla (3 kk-1v) esiintyvä silmäsairaus.  Tyypillisiä cherry eye rotuja ovat mm englanninbulldoggi, amerikancockerspanieli ja tiibetinspanieli. Kissoilla sairautta tavataan mm burmilla.

Rauhasen tyven sidekudoskiinnikkeiden heikkous mahdollistanee rauhasen esiintulon. Esille tultuaan rauhanen usein ärtyy ja muuttuu entistä turpeammaksi ja punaisemmaksi, muistuttaen tällöin kirsikkaa.

Hoitona on esiin pullahtaneen rauhasen mikrokirurginen ”paikalleen taskutus”. Tällöin sen toiminta (kyynelen eritys) jatkuu normaalisti. ”Pullahtanutta” rauhasta ei tule poistaa, sillä se altistaa potilaan myöhemmin kuivasilmäisyydelle. Toinen kyyneltä tuottava rauhaskudos sijaitsee yläluomen tyvessä.

Mikäli kyynelrauhanen on pitkään ollut ”esillä”, se on usein hyvin ärtynyt ja siksi on hyvä aloittaa tulehdusta rauhoittavat silmätipat muutama päivä ennen kirurgista hoitoa. Mahdollisuuksien mukaan rauhanen voidaan laittaa paikalleen paikallispuudutuksessa vastaanotolla, mutta se usein pullahtaa uudelleen esiin jo saman illan aikana. Keinokyyneliä = kostuttavia tippoja, saa apteekista ilman reseptiä, tulisi käyttää jotta esiin pullahtaneen kyynelrauhasen pinta pysyy kosteana.

Kirurgisen hoidon ennuste on hyvä. Rauhanen ”taskutetaan” sulavilla tikeillä sidekalvon sisään vilkkuluomen tyveen. Toimenpide tehdään anestesiassa. Potilas pidetään paastolla (alle 6 kk ikäiset 5 h paasto, yli 6 kk ikäiset 10 h paasto) ennen vastaanotolle tuloa. Toimenpide on lyhytkestoinen ja tehdään mieluiten vasta 4 kk ja sitä vanhemmille potilaille. Alle 4 kk ikäisillä tilanne arvioidaan potilaskohtaisesti nuoreen ikään liittyvien anestesiakomplikaatioiden riskin takia.

Jälkihoitona käytetään yleensä antibioottia ja kortisonia sisältäviä silmätippoja 10-14 pv ajan. Kontrollia ei tarvita, ellei ongelmia esiinny. 

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

ERG eli elektroretinografiatutkimus

ERG ELI ELEKTRORETINOGRAFIATUTKIMUS

ERG tutkimuksella (verkkokalvon sähköinen toimintatutkimus) mitataan verkkokalvon fotoreseptorien (verkkokalvon uloimman osan valoa ja värejä aistivat sauva- ja tappisolut) vastetta valolle. 

Pika-ERG tutkimus tehdään tarvittaessa potilaille, joilla silmänpohjaa ei voi oftalmoskooppisesti arvioida; kaihipotilaat, joilla linssi samentunut, traumapotilailla etukammiossa verta tai sarveiskalvo vaurioitunut ja tulehtunut. Tuloksen perusteella arvioidaan toimiiko verkkokalvo vai ei. Sama tutkimus riittää tehtäväksi silloin, kun silmänpohja on arvioitavissa oftalmoskooppisesti ja on normaali, mutta koira on sokea. Tällöin selvitetään onko sokeuden syy verkkokalvon äkillinen surkastuma (SARDS Sudden Acquired Retinal Degeneration Syndrome),  neurologinen näköhermon tulehdus vai aivoperäinen sokeus. Pika-ERG tutkimusta varten potilas rauhoitetaan ja tutkimukseen kuluu aikaa muutama minuutti. 

PRA eli progressiivinen retina atrofia (verkkokalvon etenevä surkastuma) on perinnölliseksi oletettu sairaus, jossa fotoreseptorit asteittain menettävät toimintakykynsä. ERG tutkimuksella voidaan todeta muutoksia fotoreseptoreissa ennen oftalmoskooppisia löydöksiä. Tällöin tutkimus tehdään ECVOn (European College of Veterinary Ophthalmology) toimintaohjeiden mukaan. Sama tutkimus tehdään yleistyneiden usein perinnölliseksi oletettujen muiden verkkokalvosairauksien tutkimuksessa ja seurannassa. Tutkimus tehdään rauhoituksessa ja siihen kuluu aikaa hieman yli puoli tuntia / silmä. 

Malmin Eläinklinikka Apexissa tutkimukset tehdään RetVet Handheld Multi-species ElectroRetinoGraph Instrument (HMsERG)-laitteella. 

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

Kuivasilmäisyys, KCS, Dry Eye Syndrome

Keratokonjunktivitis sicca, KCS eli kuivasilmäisyys on monella rodulla perinnölliseksi epäilty sairaus jossa kyynelnesteen tuotto hiipuu osin tai kokonaan aiheuttaen silmään sarveiskalvon ja sidekalvon tulehdusta, kipua ja ajan kanssa jopa näkökyvyn heikkenemistä sarveiskalvon muutosten takia. 

Kuivasilmä -oireet alkavat yleensä keski-ikäisenä / seniori-ikäisenä. Kuivasilmäisyyden syynä voi olla perinnöllisen alttiuden lisäksi mm eri lääkeaineet, kyynelrauhasen hermotuksen häiriöt, aineenvaihduntasairaudet, infektiot ja autoimmuunisairaudet. Perinnölliseksi oletetut paikalliset tiettyyn kudostyyppiin kohdistuvat autoimmuunisairaudet ovat todennäköisesti tavallisin kuivasilmäisyyden syy koirilla.

Oireet alkavat sidekalvon punoituksena ja silmän rähmimisenä. Silmä rähmii usein runsaasti ja rähmä on tyypillisesti silmän pintaan tarttuvaa ja hyvin sitkeää, venyvää. Silmä voi olla valoarka ja potilas herkästi siristelee ”vinkkaa” silmää. Sarveiskalvo voi samentua, suonittua ja pigmentoitua aiheuttaen näkökyvyn heikkenemistä. Sarveiskalvon haavaumat ovat melko tavallisia. Silmä kutiaa ja on kivulias.

Diagnoosi tehdään mm. mittaamalla kyynelnesteen tuotto nk. Schirmerin kyyneltestillä (STT, Schirmer Tear Test). Normaali STT tulos on 15-25 mm /min. Kyynelnesteen tuotto vaihtelee päivän aikana, siksi pelkkä kyyneltestin tulos ei ole aina diagnostinen. Sarveiskalvon pintasolukko muuttuu `ahavoituneeksi´ kyynelnesteen tuoton tai laadun ollessa heikkoa. Tämä muutos todetaan usein sarveiskalvon värjäyksen yhteydessä silmätutkimuksessa. Kyynelen laatu voi olla myös heikkoa, vaikka määrällisesti kyyneltä tulee riittävästi, kyynel ei tällöin ”voitele” riittävästi. 

Lisäksi jos potilas sulkee silmäluomet heikosti se voi johtaa sarveiskalvon pinnan kuivumiseen. Em syistä silmän huolellinen kattava tutkiminen on tärkeää, jotta tehokas hoito voidaan määritellä yksilön tarpeiden mukaan.

Vakavasta kuivasilmäisyydestä kärsivien potilaiden hoito on alkuun työlästä. Lääkkeitä joudutaan käyttämään tiheästi ja usein montaa lääkettä samanaikaisesti usean viikon ajan, ennen kuin tuloksia on odotettavissa. Tärkeää on myös lievittää potilaan tilaa keinokyyneltipoilla (kostuttavat tipat), joiden hyöty valitettavasti on usein lyhytaikainen eikä sinänsä perusongelmaa poistava. Yleensä 2-3 kk sisällä todetaan onko lääkkeistä tehoa vai ei. Mikäli lääkitys on tehonnut, potilaalle jatketaan usein elinikäisesti kyynelnesteen tuottoa lisäävää syklosporiini- tai takrolimuusivoidetta ja / tai suun kautta annettavaa kyynelrauhasen tuottoa parantavaa pilokarpiinia.

Mikäli lääkityksestä ei ole hyötyä (kuten noin 5-10% tapauksista) voidaan korvanalussylkirauhasen tiehyt kirurgisesti siirtää laskemaan kuivan silmän alaluomen sisäpuolelle sidekalvolle, jolloin potilas `sylkee´ silmäänsä. Sylki muistuttaa ominaisuuksiltaan kyyneltä. Tämä tuo usein avun kivuliaalle ja kroonisten sarveiskalvomuutosten takia näkökyvyltään heikkenevälle silmälle. Yksin keinokyyneltippojen ja -voiteiden käyttö on vakavissa lääkkeisiin vastamaattomissa kuivasilmäisyystapauksissa tehotonta, niiden vaikutusaika on usein hyvin lyhyt (vain 1-3 h), joten niiden käyttö vaatii tavattoman tiheää annostelua.

Kuivasilmäistä yksilöä, mikäli syyksi voidaan epäillä perinnöllistä kuivasilmäisyyttä, ei suositella käytettäväksi jalostukseen.

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

Glaukooma eli silmänpainetauti

GLAUKOOMA ELI SILMÄNPAINETAUTI

Glaukooma eli silmänpainetauti on sairaus, jossa silmän sisäinen paine kohoaa vaarallisen korkeaksi, aiheuttaen silmän eri osien, erityisesti näköhermon pään ja verkkokalvon vaurioita. Hoitamattomana korkea silmänpaine aiheuttaa näön menetyksen, minkä vuoksi glaukoomaa onkin pidettävä hätätilanteena, johon tulee saada mahdollisimman nopeasti ensiapua. 

Glaukooma on yksi tavallisimmista sokeuden aiheuttajista aikuisella koiralla. Tehokasta pitkäaikaishoitoa ei ole. Monet koirat eivät vastaa hoitoon edes lyhytaikaisesti. Kivun poisto ja silmänpaineen nopea alentaminen ovat tärkeimmät tavoitteet. Miten nopeasti ja kuinka alas silmänpaine tulisi alentaa, jotta näköhermon ja verkkokalvon solujen rappeutuminen hidastuisi, on yksilöllistä. Parhaimmillaankin glaukoomahoito on sokeutumiseen johtavien prosessien hidastamista.

Anatomiaa ja fysiologiaa

Yksinkertaistetusti glaukooma on seurausta silmän sisäisen kammionesteen tuoton ja ulosvirtauksen epätasapainosta. Koiralla silmänpaineen nousu johtuu aina estyneestä ulosvirtauksesta. Kammioneste tuotetaan värikalvon takapinnalla sijaitsevan sädekehän lisäkkeissä, josta se kulkeutuu pupillin läpi etukammioon ja sieltä värikalvon ja sarveiskalvon kulmauksessa sijaitsevan rakenteen (etukammiokulma ja sädekehäsyvennys) läpi verenkiertoon. 

Glaukooman syy

Primaari eli ensisijainen glaukooma on perinnöllinen, tyypillisesti molemmissa (ei useinkaan samanaikaisesti) silmissä esiintyvä sairaus, joka johtuu synnynnäisestä rakennevirheestä etukammiokulmassa (goniodysgenesia / pektinaattiligamenttidysplasia). Etukammiokulman virheellinen rakenne voi estää kammionesteen ulosvirtauksen ja aiheuttaa siten silmänpaineen nousun. Primaari glaukooma ei ole seurausta muusta silmä- tai yleissairaudesta. Sen sijaan sekundaari eli toissijainen glaukooma on seurausta aiemmin tai sillä hetkellä sairastetusta silmä- tai yleissairaudesta johon liittyy kammionesteen estynyt ulosvirtaus (trauman aiheuttamat silmänsisäiset verenvuodot, silmänsisäinen uudismuodostuma, linssin sijoiltaanmeno eli linssiluksaatio, voimakas silmän sisäinen tulehdus).

Glaukooman oireet

Alkuvaiheen oireita voivat olla lievä pupillin valojäykkyys (pupilli on normaalia laajempi), lievä sarveiskalvon samentuma ja lievä silmän punoitus. Nämä lähes oireettomat potilaat jäävät helposti ilman asianmukaista hoitoa, kunnes silmänpaine yllättäen nousee johtuen etukammiokulmauksessa syvemmällä sijaitsevan sädekehäsyvennyksen sulkeutumisesta. Tällöin oireet ovat selkeämpiä ja diagnoosi on usein helppo tehdä: pupillin selvä laajentuminen, silmän sidekalvolla ja kovakalvon päällä olevien verisuonten voimakas täyttyneisyys (silmä on tosi punainen!), sarveiskalvon sameus, lievä silmän suureneminen, mahdollinen linssin osittainen sijoiltaanmeno eli luksoituminen (subluksaatio), verkkokalvon ja näköhermonpään muutokset. Edenneen glaukooman oireina voivat olla lisäksi sokeus, pysyvä pupillin laajuus, silmänsisäiset kiinnikkeet, linssin täydellinen sijoiltaanmeno eli totaali luksaatio, eriasteiset  kaihimuutokset linssissä, lasiaisen rappeuma ja liukeneminen, verkkokalvon ja näköhermon pään selvä rappeutuminen. Silmänpaine voi olla 40 – 50 mmHg tai yli (normaali silmäpaine on 15-25 mmHg). Pitkään koholla olleen silmänpaineen seurauksena silmä usein suurenee kooltaan.

Sekundaarisen glaukooman oireet ovat kuten edellä on kuvattu, mutta lisäksi voidaan nähdä viitteitä esim. värikalvontulehduksesta (iriitistä), silmän sisäisestä uudismuodostumasta tai linssiluksaatiosta, jotka ovat aiheuttaneet korkean silmänpaineen.

Tärkein diagnostinen toimenpide epäiltäessä glaukoomaa on potilaan molempien silmänpaineiden mittaaminen eli tonometria. Normaali koiran silmänpaine on 15-25 elohopeamillimetriä (mmHg). Silmänpainemittauksen jälkeen mahdollisuuksien mukaan molemmat silmät tulisi gonioskopoida. Gonioskopia eli etukammiokulman tähystys on arvokas diagnostinen toimenpide tutkittaessa etukammiokulman rakennetta ja syitä kammionesteen estyneeseen ulosvirtaukseen. Gonioskopia-tutkimuksessa potilaan etukammiokulmat tarkastetaan paikallispuudutussilmätipan annon jälkeen sarveiskalvon päälle asetetun erikoislinssin (goniolinssin) avulla. Gonioskopiaa varten potilasta ei yleensä tarvitse rauhoittaa. 

Glaukooman hoito

Ennuste silmän näkökyvyn säilyttämiseksi on parempi, jos hoito aloitetaan mahdollisimman ajoissa. Nopea silmän sisäisen paineen alentaminen on ensiarvoisen tärkeää, mikäli halutaan estää palautumattomien muutosten syntyminen. Lisäksi on huomioitava, että silmänpainetauti on kivulias tila, joten silmänpaineen alentaminen on ensiarvoisen tärkeää lisäkärsimysten välttämiseksi.

Tällä hetkellä tavallisimmin käytettyjä painetta alentavia lääkkeitä ovat: paikallishoitona annettavat kammionesteen muodostumista estävät valmisteet, kuten karboanhydraasi-inhibiittorit ja timololi, kammionesteen ulosvirtausta kiihdyttävät valmisteet, kuten prostaglandiinijohdokset ja pilokarpiini. Usein on tarpeen käyttää useampaa valmistetta yhtä aikaa. Gonioskopia- löydösten perusteella voidaan lääkevalintaa tarkentaa.  Akuutissa (äkillisessä / juuri alkaneessa) glaukoomassa etukammiokulmaa on usein mahdoton tarkastella silmän sarveiskalvon samentuman takia. Tällöin terveen silmän gonioskopia-tutkimus voi antaa viitteitä mahdollisesta primaarista glaukoomasta. 

Ei tiedetä tarkkaan miten alas silmänpaine tulee alentaa, jotta silmän vauriot eivät etene, todennäköisesti kuitenkin alle 20 mmHg. Primaaria glaukoomaa sairastaville potilaille toistaiseksi oireettomaan silmään aloitetun silmänpainetta alentavan ja tulehdusta rauhoittavan silmätipan on todettu hidastavan silmänpainetaudin alkamista.  

Sekundaarisessa glaukomassa hoidetaan myös perussyy mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi linssiluksaation ollessa ensisijainen syy kohonneeseen silmänpaineeseen, hoitona on luksoituneen linssin kirurginen poisto.

Lääkkeellisellä hoidolla saadaan usein korkeintaan muutaman kuukauden (usein valitettavasti vain muutaman päivän) ajan pidettyä silmänpaine kohtuullisena. Kirurgisia tekniikoita ovat mm. kammionesteen tuottoa vähentävät kirurgiset toimenpiteet, sulkeutuneen sädekehäsyvennyksen kirurginen avaus ja vaihtoehtoisen ulosvirtausreitin kirurginen muodostaminen. Valitettavasti suurimmalle osalle potilaista kirurgisetkin vaihtoehdot ovat olleet pitkäaikaisesti tarkasteltuna tehottomia, kontrolloiden silmänpainetta kuitenkin muutaman kuukauden pidempään kuin lääkkeellinen hoito. 

Silmän poisto tai silmänsisäisen proteesin asettaminen (intraskleraali proteesi) on usein paras vaihtoehto potilaalle, jos silmä on kipeä, sokea ja lääkkeisiin vastaamaton. Silmän poistossa silmämuna poistetaan ja luomet ommellaan kiinni. Silmän poiston sijasta silmän sisään voidaan laittaa myös nk. intraskleraali proteesi, jolloin kaikki silmämunan sisällä olleet rakenteet on sitä ennen kirurgisesti poistettu, jonka jälkeen silmä on esteettisesti liki entisensä näköinen. Sarveiskalvoa ja kovakalvoa ei siis poisteta.  Kummassakin hoitovaihtoehdossa lopputuloksena on kivuton tila.

Katso myös artikkeli ”Pektinaattiligamenttidysplasia”.

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

Silmävammojen ensiapu

KOIRAN JA KISSAN SILMÄVAMMOJEN ENSIAPU

Vaikka silmä sijaitseekin varsin suojaisessa paikassa kuopassaan osittain kallon sisällä, se voi vaurioitua monin tavoin. Vakavat silmävammat voivat aiheutua silmään kohdistuneesta kovasta iskusta, silmään osuneesta terävästä esineestä tai syövyttävien aineiden vaikutuksista.

Tärkein ensiavun tehtävä on estää lisävahinkojen syntyminen.

Tämän jälkeen potilas on kaikissa tapauksissa toimitettava pikaisesti eläinlääkärin vastaanotolle.

Lisävahingot

Koira tai kissa ei saa vahingoittaa silmää lisää raapimisellaan tai pään hankaamisella maahan. Tämä onnistunee parhaiten kaulurin tai huolellisen kiinnipidon turvin siihen saakka kun potilas saadaan eläinlääkärin vastaanotolle.

Vieraat esineet

Poista isoimmat helposti irtoavat vierasesineet (tikut ja muut roskat) kehon lämpöisen puhtaan veden avulla (mieluiten ensiapuun tarkoitettu silmähuuhdevesi: 0,9 % natriumkloridi -liuos). Mikäli vierasesine ei ota irrotakseen, eläinlääkärin irrottaa vierasesineen paikallispuudutuksessa tai tarvittaessa rauhoituksessa.

Silmän ulospullahtaminen

Ulkonevan silmämunan omaavilla koira- ja kissaroduilla silmän pullahtaminen ulos silmäkuopasta voi tapahtua suhteellisen helposti. Suojaa tällöin vahingoittunut silmä kehon lämpöiseen puhtaaseen veteen kastetulla puhtaalla puuvillaisella kankaalla ja toimita potilas pikaisesti eläinlääkärille.

Terävät pistot ja esineet

Mikäli epäilet silmämunaa lävistänyttä vammaa, peitä molemmat silmät. Tämä estää vahingoittuneen silmän liikkumisen katseen mukana ja siten mahdollisten lisävahinkojen syntymistä.

Kemialliset palovammat

Kotitalouksien puhdistusaineiden, lipeän, sementin ym. sisältämät emäksiset aineet ovat syövyttäviä ja usein silmälle erittäin haitallisia. Ensiavuksi vahingoittunut silmä huuhdotaan hetirunsaallahaalealla puhtaalla vedellä tai silmähuuhdevedellä (0,9 % natriumkloridi) 20-30 minuutin ajan ennen eläinlääkärille vientiä.

Samoin on toimittava hapon joutuessa silmään. Hapot ovat onneksi kuitenkin yleensä vähemmän vahingoittavia kuin emäkset.

Lisäksi olisi hyvä selvittää myrkytystietokeskuksesta (puhelinnumero: 09-471 977, varanumero 09-4711) silmään joutuneen kemiallisen aineen luonne. Eläinlääkäri voi vielä huuhtomista jatkaessa tarvittaessa tapauskohtaisesti neutraloida silmään joutunutta ainetta. Kotona neutraloimista ei suositella missään tapauksessa.

Ensiapukaapin sisältö silmävammojen varalta

- Silmähuuhdevettä: 0,9 % natriumkloridia (puhdas kraanavesikin käy paremman puutteessa mainiosti !)

- Puhdasta puuvillaista pehmeää kangasta / pumpulia

- Kauluri

- Säilöntäaineettomia kostutustippoja

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

Pigmentary chorioretinopatia

PIGMENTARY CHORIORETINOPATIA

Pigmentary chorioretinopatia on perinnölliseksi oletettu silmäsairaus, jota esiintyy kiinanharjakoiralla ja satunnaisesti myös muissa roduissa.  Verkkokalvon alla oleva pigmenttiepiteeli (RPE), suonikalvon verisuonijärjestelmä (choriocapillaris) ja verkkokalvon valoa aistivat solut (fotoreseptorit) muuttuvat, rappeutuvat ja surkastuvat ja niiden toiminta heikkenee.

Molemmissa silmissä todetaan silmätutkimuksen (oftalmoskopia) yhteydessä verkkokalvon nk. tapetaaliosassa melko tarkkarajaisia erikokoisia (halkaisijaltaan max 0,5 x näköhermonpää)  pigmentoituneita pyöreitä muutoksia joiden keskusta on usein vaalea tai tumma (rengasmaisempia ”donitseja” tai  pistemäisempiä ”reikiä”). Lievissä tapauksissa (yksittäisiä usein pistemäisiä ”reikiä”) muutokset sijaitsevat melko keskellä ja reunassa, mutta osalla potilaista ”donitseja” voidaan todeta lähes kauttaaltaan tapetumissa . Lisäksi heijaste on reunoilta (erityisesti nenänpuoleisesta verkkokalvosta) ja ”reikien / donitsien” välissä muuttunut (hyporeflektiivinen, likaisen harmaan värinen).

Pigmentary chorioretinopatia on yleensä hitaasti etenevä sairaus. Oftalmoskooppiset muutokset voivat iän myötä lisääntyä / tulla selvemmin näkyviin. 

Vakavimmissa tapauksissa potilas  menettää näkökykynsä jo muutaman vuoden iässä, osalla potilaista näkökyky säilyy hyvänä koko elämän ajan.  Oftalmoskooppisesti eri asteiset löydökset voivat olla toiminnaltaan hyvin eriasteisia. ERG (verkkokalvon valoa aistivien solujen toimintaa testaava tutkimus, elektroretinografia) -tutkimus ei ole useinkaan diagnostinen, sillä oftalmoskooppisesti eri asteisissa tapauksissa ERG tulos voi olla normaali tai poikkeava.  Erikoista tässä sairaudessa on siis mm se että osalla potilaista, vaikka runsaasti oftalmoskooppisia muutoksia, näkökyky ja ERG tulokset voivat olla liki normaaleja ja vastaavasti melko lieviä silmänpohjamuutoksia omaavalla potilaalla näkökyky on heikko ja pahimmillaan heikkenee hyvin nopeasti.

Pigmentary chorioretinopatia on perinnölliseksi oletettu silmäsairaus kiinanharjakoirilla (molemmissa silmissä muutokset, sukulinjoissa samanlaisia muutoksia) . Muutoksia todetaan kaiken värisillä sekä karvattomilla että karvallisilla nartuilla ja uroksilla. Tarkempaa periytymismekanismia ei vielä tunneta. 

Ennen kuin sairaudesta tiedetään enemmän, on lienee viisainta olla käyttämättä asteeltaan kohtalainen / vakava -diagnoosin saaneita koiria jalostukseen. Jalostussuositus tarkentunee tulevaisuudessa.

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

ICAA (iridocorneal angle abnormality) ent. PLD eli pektinaattiligamenttidysplasia

ICAA (iridocorneal angle abnormality) eli epänormaali kammiokulma (ent pektinaattiligamenttidysplasia) 

Etukammiokulma on  värikalvon ja sarveiskalvon kulmauksessa sijaitseva rakenne. Pektinaattiligamentti on kampamainen rakenne etukammiokulman syvennyksessä. Kammionesteen tulisi virrata vaivatta pektinaattiligamentin läpi. 

ICAA on synnynnäinen silmän etukammiokulman rakenteellinen kehityshäiriö, jossa pektinaattiligamentti muodostaa normaalin kampamaisen rakenteen sijasta paikallisesti tai laajemmin yhtenäisiä kudoslevyjä. Tämä voi altistaa, ilman näkyvää syytä, yksilön sairastumisen primaariin glaukoomaan eli silmänpainetautiin.

ICAA nimitystä käytetään kaiken asteisista kehityshäiriöistä eli dysplastisista muutoksista pektinaattiligamentissa. Goniodysgenesis nimitystä käytetään pektinaattiligamenttidysplasiasta sekä rakenteellisista poikkeavuuksista myös syvemmällä kammiokulmassa, ns. sädekehäsyvennyksen alueella. Mitä vakavammat muutokset pektinaattiligamentissa on, sitä todennäköisemmin yksilö sairastuu jossain elämän vaiheessa glaukoomaan eli silmänpainetautiin. 

ICAA ja glaukoomaa esiintyy useilla roduilla mm. Basset Houndilla, Bouvier des Flandresilla, Chow Chowlla, Englannin Cockerspanielilla, Leonbergillä, Samojedinkoiralla, Sileäkarvaisella noutajalla, Tanskandoggilla, Walesin Springerspanielilla.

ICAAn vakavuusasteen perusteella on todennäköisesti mahdollista ennustaa riski sairastua glaukoomaan. Riskialtteimpien yksilöiden ja jo glaukoomaan sairastuneiden yksilöiden oireettomien silmien ennaltaehkäisevä lääkitys on todettu estävän glaukomaoireiden alkamista. 

Gonioskopia-tutkimuksessa potilaan etukammiokulmat tarkastetaan paikallispuudutussilmätipan annon jälkeen sarveiskalvon päälle asetetun erikoislinssin (goniolinssin) avulla. Gonioskopia on kivuton toimenpide, joka voidaan tehdä potilaalle yleensä ilman rauhoitusta. 

Ks. myös artikkeli Glaukooma eli silmänpainetauti ja Gonioskopialöydösten arvosteluperusteet

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

SARDS Sudden Aquired Retinal Degeneration Syndrome

SUDDEN AQUIRED RETINAL DEGENERATION SYNDROME, SARDS

Sudden aquired retinal degeneration syndrome (SARDS) eli verkkokalvon äkillistä rappeumaa aiheuttava sairaus on toistaiseksi tuntemattomasta syystä esiintyvä sairaus usein kääpiörotuisilla keski-ikäisillä tai sitä hieman vanhemmilla koirilla. Verkkokalvon toiminta hiipuu usein äkisti, omistajan huomatessa koiran näkökyvyn heikkenemisen ja sokeutumisen yleensä päivien tai 1-2 viikon kuluessa. 

Suurin osa potilaista on perusterveitä koiria, mutta osalla potilaista on ollut ennen näön menetystä oireita jotka sopivat lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoimintaan nk Cushingin syndroomaan; lisääntynyttä juomista, ruokahalua, painon nousua, vatsan pömppöyttä. 

Kliinisessä tutkimuksessa koirissa ei ole yleensä normaalista poikkeavaa. Osalla potilaiden verinäytteistä voi löytyä Cushingin taudille sopivia muutoksia veriarvoissa, jatkotutkimuksissa Cushingin tautia ei kuitenkaan yleensä voida vahvistaa. Osalla potilaista voidaan todeta kohonneita sukupuolihormoniarvoja. Myös autoimmuuniperäistä syytä on epäilty SARDSin aiheuttajaksi. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä varmuudella mikä sairauden aiheuttaa.

Alkuun pupillit voivat olla laajat ja valoon reagoimattomat tai ovat laiskasti valoon reagoivat, jatkossa kun verkkokalvon rappeuma on jo oftalmoskooppisesti edennyt, pupillit eivät enää reagoi valoon lainkaan, tällöin myös silmänpohja kimaltelee ohentuneen verkkokalvon alla olevan tapetumin loistaessa normaalista poikkeavasti.

Oftalmoskooppisesti (silmätutkimuksessa) verkkokalvoilla ei alussa ole mitään poikkeavaa, viikkojen kuluessa osalla potilaista voidaan havaita verkkokalvojen hentoa reikämäistä ohentumista, myöhemmin verkkokalvot rappeutuvat (kuukausien tai vasta jopa vuosien kuluttua) kokonaan, ja myöhemmin (usein vasta vuoden kuluttua tai myöhemmin) voidaan todeta linssien sekundaarista kaihiintumista.

Äkillisesti sokeutuneen potilaan sokeus voi olla verkkokalvoperäistä tai aivoperäistä. Kliininen kuva ja potilaan historia voivat antaa viitteitä SARDSista. Alustavasti diagnoosin varmentamiseksi voidaan arvioida hereillä nk kromaattinen pupillirefleksivaste, diagnoosi voidaan varmentaa tekemällä rauhoituksessa ERG –tutkimus (verkkokalvon sähköisen toiminnan arviointi). Jos verkkokalvon vaste on olematon, diagnoosi on SARDS, mutta jos verkkokalvon vaste on normaali, sokeuden syynä on aivoperäinen ongelma (näköhermon / aivojen alueella). 

Tila on kivuton ja toistaiseksi siihen ei ole löydetty tieteellisesti todistettua ja turvallista hoitoa, tilaan ei toistaiseksi liitetä kuuluvan mitään muuta elinikää lyhentävää sairautta. 

Elämä sokean lemmikin kanssa vaatii tiettyjä varotoimia ja opettelua mutta pääsääntöisesti omistajat ovat sitä mieltä että sokean lemmikin kanssa eläminen onnistuu hyvin.

Vuosittainen silmäkontrolli on tarpeen sekundaarisesti kehittyvien linssimuutosten seurannan takia.

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

Punainen silmä

PUNAINEN SILMÄ

Omistajan on suhteellisen helppo todeta lemmikkinsä silmän tai silmien punoittavan.

Punoitus on useimmiten sidekalvon tulehduksesta johtuvaa. Sidekalvo on läpikuultava limakalvomainen pinnallisin rakenne silmämunan ja luomien sisäpintojen päällä muutamine hentoine suonineen. Sidekalvon punoitukseen voi kuitenkin liittyä ensisijaisena syynä useita vakavia silmän sairaustiloja, jonka takia jokainen punoittava silmä, viimeistään oireen jatkuessa, on tutkittava tarkoin.

Punoitus saattaa olla myös sidekalvon alaiseen verenvuotoon liittyvää, kovakalvon päällistä `syvempää´ punoitusta, sarveiskalvon punoitusta siihen tulleen suonituksen vuoksi tai silmän sisäiseen verenvuotoon liittyvää. 

Sidekalvon tulehdus

Koiran sidekalvon tulehdusta voivat aiheuttaa mm. mekaaninen ärsytys (ylimääräiset ripset luomien reunoissa tai luomien sisäpinnoilla, luomen kiertymä ulos- tai sisäänpäin), alentunut kyynelnesteen tuotanto, bakteeri-infektiot, penikkatautivirus ja allergiat.

Kissalla edellä mainittujen syiden lisäksi sidekalvon tulehdusta voivat aiheuttaa mm Herpes virus (FHV-1) ja Chlamydophila-mikrobi.

Ei-tulehdukselliset punoitukset sidekalvolla

Verenkiertohäiriöt paikallisesti tai yleisesti voivat aiheuttaa suonten laajentumista ja niiden verentäytteisyyttä. Silmän takana sijaitsevat tilaa vievät massat, kuten uudismuodostumat ja bakteriellit paiseiset tulehdukset, aiheuttavat silmän eriasteista ulostyöntymistä ja sidekalvon punoitusta. Lisäksi silmän sympaattisen hermon vaurio (Hornerin syndrooma) aiheuttaa toissijaisesti sidekalvon punoitusta.

Sidekalvon alaiset verenvuodot

Sidekalvon alla saatetaan nähdä verenvuotoa joka voi jakaantua tasaisesti laajalle alueelle tai olla pistemäistä. Tämä voi olla seurausta trauman aiheuttamasta suonen rikkoontumisesta tai yleisestä verenvuototaipumuksesta. Äkillisen kuristumisen (esim kaulapanta kiristyy voimakkaasti) seurauksena nähdään usein todella laaja verentungos = mustelma molemmissa silmissä silmämunaa ympäröivien sidekalvojen alla. 

Kovakalvon päällinen punoitus

Kovakalvo sijaitsee sidekalvon alla silmämunassa, ollen pinnallisin silmämunan kolmesta kerroksesta (kovakalvo, suonikalvo ja verkkokalvo). Edessä läpinäkyvä kerros on sarveiskalvo.

Kovakalvon päällinen verentungos (sidekalvon alla suonet paksuja ja verentäyteisiä) aiheutuu lähes aina joko silmänpainetaudista ja / tai vakavasta suonikalvon tulehduksesta. Molemmat em. tilat vaativat tarkkoja tutkimuksia. Silmänpaineen mittaus, kammiokulman tarkastelu (gonioskopia) sekä verkkokalvon ja näköhermon pään arviointi onnistuu usein vain niihin erikoistuneilta eläinlääkäreiltä, joten ensiavun jälkeen potilas on aina syytä toimittaa jatkotutkimuksiin silmäsairauksiin perehtyneelle eläinlääkärille. Hidastelu oikean hoidon aloituksessa saattaa johtaa palautumattomaan näön menetykseen.

Silmäoireiden lisäksi koiralla ja kissalla on usein kivun seurauksena yleisoireita kuten syömättömyyttä ja väsyneisyyttä.

Sarveiskalvon punoitus

Voimakas sarveiskalvon uudisverisuonitus saattaa aiheuttaa silmän punaisuutta. Sarveiskalvo on kirkas, läpinäkyvä, suoneton valoa taittava silmän etummaisin osa. Sarveiskalvo voi suonittua pinnallisesti mm. trauman, vierasesineen, kemiallisen ärsytyksen, kuivasilmäisyyden, kroonisen bakteeri- tai virusinfektion, kroonisen pinnallisen sarveiskalvotulehduksen eli pannuksen, kissan eosinofiilisen sarveiskalvotulehduksen ja sekvesterin, sekä virheellisen luomiraon rakenteen (lagophthalmos = potilas ei pysty sulkemaan silmiään) seurauksena.

Sarveiskalvon syvemmän kerroksen eli stroman suonitus liittyy yleensä suonikalvon tulehdukseen.

Silmän sisäinen punoitus

Silmän sisäistä verenvuotoa voivat aiheuttaa mm. trauma, verenpaineen nousu, verenhyytymishäiriöt, synnynnäiset kehityshäiriöt kuten mm CEA Colliella, silmän sisäiset kasvaimet ja muut vakavat tulehdustilaa aiheuttavat ensisijaiset silmän sairaustilat.

Yhteenveto

Punoittava silmä on aina haasteellinen tutkittava.

Silmän lievänkin punoituksen taustalla voi olla vakavia silmän näkökykyä uhkaavia silmäsairauksia, jolloin oikea ja nopeasti aloitettu hoito on ensiarvoisen tärkeää.

Pitää myös muistaa, että silmät ovat osa elimistöä, tarvittaessa jatkotutkimuksiin kuuluvat myös laboratorionäytteiden otto, röntgen- ja ultraäänitutkimukset.

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

Silmäluomien virheasennot

SILMÄLUOMIEN VIRHEASENNOT, NIIDEN MERKITYS YKSILÖN JA JALOSTUKSEN KANNALTA

Luomien virheasennot ovat melko tavallisia tietyillä rotukoirilla (ja –kissoilla). Luomien sisään- ja uloskiertymät, liian suuret luomiraot sekä naaman ja luomien karvojen osuminen silmiin johtuu yleensä pään rakenteiden muodoista. Lyhyt kuono, matala silmäkuoppa, pitkä kapea kuono, syvä silmäkuoppa suhteessa liian suureen tai liian pieneen silmämunaan sekä naaman alueen ihon liian runsas karvoitus tai poimuisuus altistavat silmän eriasteisille vahingoille. Seuraavassa tavallisimmat luomen virheasennot.

Entropion eli luomen sisäänkiertymä

Entropion on tavallisimmin alaluomessa esiintyvä virheasento, jolloin luomi kiertyy sisäänpäin aiheuttaen silmän pinnan ärtymistä luomen karvojen / ihon osuessa silmän pintaan. Tyypillinen oire on silmän kyynelehtiminen roskan tunteen takia. Lyhytkuonoisilla kissa- ja koiraroduilla entropion esiintyy tavallisimmin nenänpuoleisessa alaluomessa, jolloin myös alaluomen kyynelkanavan aukko kiertyy liiaksi sisään, eikä siten viemäröi kyyneliä normaalisti. Tämä lisää kyynelehtimistä. Isommilla koiraroduilla entropion voi liittyä liian suureen luomirakoon (makroblepharon), näillä alaluomi rullaa sisäänpäin tyypillisesti korvanpuoleisesta osasta. Lisäksi pään ihon runsas poimuisuus aiheuttaa luomien sisäänkiertymää .

Pahimmillaan kiertymä aiheuttaa silmän sarveiskalvon haavautumista ja siten voimakasta kipua.  Oireina tällöin on lisäksi silmän punoitus ja siristely. Lievimmillään entropion ei aiheuta näkyviä oireita. Eriasteista sarveiskalvon nenänpuoleisen kulman pigmentaatiota (pigmentary keratitis) esiintyy erityisesti lyhytkuonoisilla kääpiörotuisilla koirilla pidempään jatkuneesta sarveiskalvon ärsytystilasta johtuen.

Trichiasis eli luomen / naaman karvojen osuminen silmään

Trichiasis on tyypillisesti lyhytkuonoisilla roduilla esiintyvä ongelma, jolloin nenänpuoleisen silmäkulman ihon karvoitus ulottuu hyvin lähelle silmäkulmaa ja karvat suuntautuvat silmään (medial caruncular trichiasis). Nenäpoimun ollessa hyvin korostunut ja kuonon ollessa hyvin lyhyt, nenäpoimun karvat voivat osua silmän pintaan (nasal fold trichiasis). Karvat aiheuttavat samanlaisia oireita kuin entropion. Mikäli karvat osuvat sarveiskalvoon, kuten yleensä nenänpoimutapauksissa, ne aiheuttavat usein vakavampia näkyviä oireita kuin osuessaan vain sidekalvoon. Karvan laatu vaikuttaa oireiden vakavuuteen. Paksut jäykät lyhyet karvat aiheuttavat enemmän vahinkoja kuin hennot ja ohuet karvat.

On hyvin tavallista että lyhytkuonoisilla roduilla todetaan yhtaikaa entropion ja trichiasis.

Ongelman vakavuutta kuvannee parhaiten oireiden vakavuus. Mikäli kiertymä on lievä / karvoitus vähäistä, se toki todetaan, mutta hoitotoimenpiteitä ei välttämättä tarvitse tehdä. Vakavat tapaukset tulee aina hoitaa kirurgisesti, sillä niiden aiheuttamat vahingot ovat kivuliaita ja pahimmillaan näkökykyä uhkaavia (sarveiskalvon haavaumat, pigmentoituminen). Virallisessa silmätarkastuskaavakkeessa tutkija toteaa vaivan, aiheutti se oireita tai ei, ja parhaansa mukaan pyrkii luokittelemaan vaivan vakavuuden.

Lieviä entropion / trichiasis -tapauksia voi käyttää jalostukseen, mutta parituskumppaniksi valittakoon vaivan suhteen mahdollisimman terve yksilö. Vakavia tapauksia (kirurgista hoitoa vaativat, näkökykyä heikentävät tai kivuliaat) ei tulisi käyttää jalostukseen lainkaan. Mikäli kaikki entropion / trichiasis –diagnoosin saaneet lyhytkuonoiset kääpiörotuiset koirat suljetaan pois jalostuksesta, vaarana on geenipohjan merkittävä kapeneminen.

Ektropion / makroblepharon 

Luomen uloskiertymä (ektropion) ja liian suuri luomirako (makroblepharon) ovat melko tavallisia löydöksiä erityisesti suurilla koiraroduilla. Pahimmillaan luomiraot on niin suuret, että ala- ja yläluomi ovat keskeltä ulos- ja reunoilta sisäänkiertyvät. Tällöin luomien rakenne muistuttaa timanttia ja siitä käytetäänkin diamond eye- nimitystä.

Pään suuri koko, ”numeroa liian suuri iho”, isohko silmäkuoppa ja siihen suhteessa liian pieni silmämuna aiheuttavat epäsuhdan, jolloin silmäluomen reunat eivät enää asetu sievästi silmää vasten, eivätkä siten toimi normaalisti. Nenänpuoleinen kulma voi olla poikkeuksellisen avoin pitkäkuonoisilla koiraroduilla, jolloin siihen kertyy runsaasti eritteitä. Esiin pilkottavien luomien sisäpintojen ja silmämunan sidekalvot ovat alttiita vedolle, pölylle ja UV-säteilylle ja toistuvat sidekalvon tulehdukset ovat tyypillisiä. Kyynelen levittyminen voi olla puutteellista ja siten sarveiskalvojen pinnat voivat ahavoitua ja tulehtua. Vanhemmiten ihon elastisuuden muuttuessa luomet alkavat roikkua usein entistä pahemmin. Tavallisimmin alaluomi on osin irti silmän pinnasta ja uloskiertävä (ektropion). Mutta myös yläluomi voi alkaa roikkua silmän päällä aiheuttaen ongelmia näkökyvylle.

Makroblepharonia voi esiintyä myös kääpiöroduilla. Näillä on usein suhteessa liian matala silmäkuoppa ja liian suuri silmämuna. Tällaisella potilaalla ilme on lepotilassakin ”pelästynyt tai mulkoileva” johtuen valkean kovakalvon (”valkuaisen”) näkymisestä kauttaaltaan silmän reunoilla. Luomien sulkeminen voi olla hidasta / puutteellista ja sarveiskalvon vauriot tyypillisiä. Pahimmillaan liian suuret luomiraot yhdessä matalan silmäkuopan ja liian suuren silmämunan kanssa altistavat silmän ulospullahdukselle (proptosis) tappelun / kolarin yhteydessä.

Samoin kuin entropion / trichiasis -koiria, lieviä ektropion / makroblepharon -diagnoosin saaneita koiria voi käyttää jalostukseen, mutta parituskummpaniksi valittakoon em. vaivan suhteen mahdollisimman terve yksilö. Vakavia tapauksia ei tule käyttää jalostukseen lainkaan. 

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi

Sarveiskalvon sekvesteri persialaisilla ja sen sukuisilla kissoilla

SARVEISKALVON SEKVESTERI PERSIALAISILLA JA SEN SUKUISILLA KISSOILLA

Sarveiskalvon sekvesteri on kissoilla esiintyvä sarveiskalvon krooninen, kuolioinen rappeumamuutos. Se ilmaantuu tyypillisesti 2-7 vuoden iässä. Sekvestereitä todetaan sukupuolesta riippumatta eniten pitkäkarvaisissa puhdasrotuisissa kissaroduissa, erityisesti persialaisilla.

Sekvesteri esiintyy persialaisilla usein molemmissa silmissä, mutta se voi ilmaantua eriaikaisesti. Tyypillinen löydös on sarveiskalvon keskellä tai sen läheisyydessä oleva pigmentoitunut ovaali tai pyöreä muutos. Pigmentoituminen voi olla vähäistä, jolloin muutos on vaivoin paljaalla silmällä erotettava, tai se voi olla musta, selvästi havaittava tarkkarajainen alue. Muutos voi olla kooltaan 2 mm – 10 mm. Se voi olla melko pinnallinen ja ohut, jolloin se ei välttämättä aiheuta kliinisiä oireita kissalle lainkaan. Muutoksen ollessa laaja ja sijaitessaan syvällä sarveiskalvossa, se aiheuttaa ja ylläpitää kipua ja sarveiskalvon tulehdusta. Sekvesteri aiheuttaa sarveiskalvon haavautumista ja haavautumiseen liittyvät toissijaiset mikrobi-infektiot voivat olla silmälle kohtalokkaita. Sekvesteri voi pysyä muuttumattomana ja oireettomana jopa vuosia, tai kehittyä ja edetä hyvin nopeasti muutaman päivän / viikkojen sisällä. 

Hoito perustuu kliinisiin oireisiin ja löydöksiin. Pinnalliset muutokset hoidetaan paikallisvalmistein usein antibioottikuurilla ja jatkuvalla esimerkiksi natriumhyaluronaattia ja dekspantenolia sisältävällä keinokyynelvalmisteella, tarvittaessa hyödynnetään terapeuttisia kontaktilinssejä. Syvemmät muutokset vaativat mikrokirurgista hoitoa, jolloin muutos poistetaan täydellisesti sarveiskalvosta ja haavauma paikataan sidekalvo- tai keinosiirteellä.

Sekvesteri kehittyy usein tuntemattomasta syystä. Liian avoimet luomiraot (lagophthalmos, tyypillinen lyhytkuonoisille kissaroduille), luomien sisäänpäin kiertymä (entropion) ja kyynelnesteen tuoton ja laadun heikkous voivat mm aiheuttaa sekvesterin kehittymisen. Mikä tahansa kroonisesti sarveiskalvon hyvinvointia heikentävä tekijä voi aiheuttaa kissalla sekvesterin kehittymisen. 

Persialaisilla esiintyy alaluomen nenänpuoleisen kulman entropionia, jolloin alaluomen karvat osuvat sarveiskalvon pintaan (mutta ei sarveiskalvon keskikohtaan, johon sekvesteri usein kehittyy). Persialaisilla on myös usein hieman liian avoimet luomiraot, mikä voisi myös selittää sekvesterin yleisyyden tässä rodussa. On kuitenkin paljon potilaita, joille sekvesteri kehittyy ilman merkittäviä silmän rakenneongelmia, sekä potilaita, joille silmän rakenneongelmista huolimatta ei sekvesteriä koskaan kehity. On siis hyvin todennäköistä, että persialaisilla on muusta, toistaiseksi tuntemattomasta syystä (geneettinen?) taipumus sekvesterin kehittymiseen. 

Sekvesterin geenitutkimus kissoilla

Kissan perimän kartoituksen valmistuminen on mahdollistanut kissan monipuolisen geneettisen tutkimisen, jonka avulla voidaan tunnistaa kissoista sairauksille altistavia geenejä. Kissojen geenitutkimusta (mm sekvesterin geneettisen taustan selvittämiseksi)tehdään Helsingin Yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen alaisuudessa. Geenitutkimuksen etenemiseksi tutkimusryhmä kerää verinäytteitä kissoista, joilla on todettu sekvesteri sekä terveiksi silmätutkituista yli 7-vuotiaista kissoista. Tutkimukseen kerätään näytteitä erityisesti persialaisista ja exoticeista.

Lisää tietoa aiheesta kissangeenit.fi

Sari Jalomäki, ELL

pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

silmätarkastuseläinlääkäri

Pieni Eläinsairaala Morelius 

Vantaankoskentie 14 a, 01670 Vantaa

p. 020 7353 620

pienielainsairaala.fi