Keratokonjunktivitis sicca, KCS eli kuivasilmäisyys on monella rodulla perinnölliseksi epäilty sairaus jossa kyynelnesteen tuotto hiipuu osin tai kokonaan aiheuttaen silmään sarveiskalvon ja sidekalvon tulehdusta, kipua ja ajan kanssa jopa näkökyvyn heikkenemistä sarveiskalvon muutosten takia.
Kuivasilmä -oireet alkavat yleensä keski-ikäisenä / seniori-ikäisenä. Kuivasilmäisyyden syynä voi olla perinnöllisen alttiuden lisäksi mm eri lääkeaineet, kyynelrauhasen hermotuksen häiriöt, aineenvaihduntasairaudet, infektiot ja autoimmuunisairaudet. Perinnölliseksi oletetut paikalliset tiettyyn kudostyyppiin kohdistuvat autoimmuunisairaudet ovat todennäköisesti tavallisin kuivasilmäisyyden syy koirilla.
Oireet alkavat sidekalvon punoituksena ja silmän rähmimisenä. Silmä rähmii usein runsaasti ja rähmä on tyypillisesti silmän pintaan tarttuvaa ja hyvin sitkeää, venyvää. Silmä voi olla valoarka ja potilas herkästi siristelee ”vinkkaa” silmää. Sarveiskalvo voi samentua, suonittua ja pigmentoitua aiheuttaen näkökyvyn heikkenemistä. Sarveiskalvon haavaumat ovat melko tavallisia. Silmä kutiaa ja on kivulias.
Diagnoosi tehdään mm. mittaamalla kyynelnesteen tuotto nk. Schirmerin kyyneltestillä (STT, Schirmer Tear Test). Normaali STT tulos on 15-25 mm /min. Kyynelnesteen tuotto vaihtelee päivän aikana, siksi pelkkä kyyneltestin tulos ei ole aina diagnostinen. Sarveiskalvon pintasolukko muuttuu `ahavoituneeksi´ kyynelnesteen tuoton tai laadun ollessa heikkoa. Tämä muutos todetaan usein sarveiskalvon värjäyksen yhteydessä silmätutkimuksessa. Kyynelen laatu voi olla myös heikkoa, vaikka määrällisesti kyyneltä tulee riittävästi, kyynel ei tällöin ”voitele” riittävästi.
Lisäksi jos potilas sulkee silmäluomet heikosti se voi johtaa sarveiskalvon pinnan kuivumiseen. Em syistä silmän huolellinen kattava tutkiminen on tärkeää, jotta tehokas hoito voidaan määritellä yksilön tarpeiden mukaan.
Vakavasta kuivasilmäisyydestä kärsivien potilaiden hoito on alkuun työlästä. Lääkkeitä joudutaan käyttämään tiheästi ja usein montaa lääkettä samanaikaisesti usean viikon ajan, ennen kuin tuloksia on odotettavissa. Tärkeää on myös lievittää potilaan tilaa keinokyyneltipoilla (kostuttavat tipat), joiden hyöty valitettavasti on usein lyhytaikainen eikä sinänsä perusongelmaa poistava. Yleensä 2-3 kk sisällä todetaan onko lääkkeistä tehoa vai ei. Mikäli lääkitys on tehonnut, potilaalle jatketaan usein elinikäisesti kyynelnesteen tuottoa lisäävää syklosporiini- tai takrolimuusivoidetta ja / tai suun kautta annettavaa kyynelrauhasen tuottoa parantavaa pilokarpiinia.
Mikäli lääkityksestä ei ole hyötyä (kuten noin 5-10% tapauksista) voidaan korvanalussylkirauhasen tiehyt kirurgisesti siirtää laskemaan kuivan silmän alaluomen sisäpuolelle sidekalvolle, jolloin potilas `sylkee´ silmäänsä. Sylki muistuttaa ominaisuuksiltaan kyyneltä. Tämä tuo usein avun kivuliaalle ja kroonisten sarveiskalvomuutosten takia näkökyvyltään heikkenevälle silmälle. Yksin keinokyyneltippojen ja -voiteiden käyttö on vakavissa lääkkeisiin vastamaattomissa kuivasilmäisyystapauksissa tehotonta, niiden vaikutusaika on usein hyvin lyhyt (vain 1-3 h), joten niiden käyttö vaatii tavattoman tiheää annostelua.
Kuivasilmäistä yksilöä, mikäli syyksi voidaan epäillä perinnöllistä kuivasilmäisyyttä, ei suositella käytettäväksi jalostukseen.
Sari Jalomäki, ELL
pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
silmätarkastuseläinlääkäri
Malmin Eläinklinikka Apex, Silmäcenter
Kirkonkyläntie 15
00700 Helsinki
www.evidensia.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.